En jaksa vuodattaa tästä aiheesta kauhean paljon, ei ole sanottavaa. Pieleen meni koko koe. Mä luulin, että meidän aallonpohja on jo nähty, mutta ei ole. Ilmeisesti meidän suunta on huonompaan päin koko ajan. Yksi koe vielä (toivottavasti enää yksi!) ja sitten on meidän tavoitteet saavutettu. Tosin huonon kokeen jälkeen tulee kas kummaa havaittua monia juttuja, mitä voisi tai siis pitäisi tehdä toisin ja tekisi mieli kokeilla. En mä mitään menetä kokeilemalla.
Hiljaisuuden kanssa meillä on edelleen ongelma. Sen syy on löydetty ja asian korjaamiseksi on aloitettu työ. Ja tämän saran mä toki haluaisin nähdä loppuun asti. Toimiiko se? Koirankouluttajana mulla on sellainen ominaisuus, että ongelmat kasvattaa motivaatiota. Mä haluan löytää ratkaisun ja onnistua. Valitettavasti meidän ongelmat on vähän isompaa laatua kuin pieniä epäpuhtauksia perusasennossa tms. pieniä asioita. Tänään Mahla huusi (haukkui ja piippasi) koko kokeen läpi. Siinä ei puhuta pienistä asioista...
Sellainen asia, mikä me ollaan unohdettu treenata kokonaan, on kokeenomaisuus. Agilityssa mä toitotan kerta toisensa jälkeen ihmisille, että esteosaaminen on vasta puolet koko lajista. Ei rataa voi suorittaa tekemällä esteitä ns. temppuina. Tai voi, mutta ihanneaikaan on mahdotonta ehtiä. Eli siis ei voi, koska se ei ole agilitya. Tokossa on kutakuinkin sama asia. Koe koostuu niistä yksittäisistä tempuista, mutta koe on kokonaisuus, joka on harjoiteltava erikseen. Me ei treenata kokeenomaisesti, koska se on tavattoman tylsää. Toko on mun makuuni niin tylsä laji, että yritän tehdä siitä itselleni vähänkin mielenkiintoisemman temputtamalla sen koko homman. Mutta ei se ole kokeisiin valmistautumista. Eli oikeastaan, Mahla tekee sen, mitä sille on opetettu. Sen kanssa hermojen hallinta on haastavaa ja siksi se kokeenomaisuus pitäisi harjoitella erikseen. Niin idioottitylsää kuin se voikin olla... Ja taas, koska se on meille ongelma niin mä haluan ratkaista sen.
Lisäksi yksityiskohdista ongelmana on se paikkamakuu. Tänäänkin se ryömi paikaltaan muutaman oman mittansa ja piti melkoisen konsertin, mutta wappufiiliksellä tuomari antoi seiskan. :)
Niinpä, meillä on nyt hyvät suunnitelmat ja työsarkaa, jonka mä kyllä teen ihan vaan itseni vuoksi. Kokeilen.
Ja toisekseen kun siinä piknikillä istuskeltiin Jannen kanssa (yritettiin siis tehdä tylsästä kokeesta ja odottelusta mukavampaa), todettiin, että onneksi on niitä Mahlan lajeja kuten tunnistusjäljestys. Se jos mikä on siistiä ja mä alan innostua yhä enemmän ja enemmän siihen touhuun. Ja siihen, että Mahla on rauhassa ja tekee keskittyneesti töitä. Se on hienointa, mitä Mahlan kanssa olen kokenut. :)
Niin, kaikesta häröilystä huolimatta wappufiiliksellä olleelta tuomarilta pisteitä ropisi peräti 170 ja sehän on ykköstuloksen verran... Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti