Maanantaina oli tokotreenit, ohjatut oikein. Saatiin ohjeistus tunnarin opettamisen aloittamiseksi siten, että aluksi opetetaan etsimään omaa. No, Mahlahan on omaa etsinyt monesti metsässä risujen joukosta ja nyt tehnyt hajutunnistusta niin se on oppinut myös skannaamaan ympäristöä nenällään, joten tuttua sille tuo nenänkäyttö ja oma-sanankin se tunnistaa. Siihen ei tarvita lähtöhajua. :)
Pääasiassa treenattiin zetaa. Mahlalla oli ongelmia istumisen kanssa. Tai oikeastaan mulla käskytyksen kanssa. Yleensä käskytän kovin korkealla äänellä istumisen, mutta nyt vähän neutraalimmin (tokokentälläkin vois vaan oppia nolaamaan itsensä, muualla mä sen teenkin yleensä) ja ehkä siksi Maa tarjosi maahanmenoa koko ajan. No, tokalla kierroksella onnistuttiin istumisissa, kun mä olin vähän normaalimpi.
Ruutua tehtiin neljä kertaa, yksi tyhjään ruutuun. Kaikki meni hyvin.
Loppuun paikallaanoloja. Ensin istuminen ihan niin, että poistuttiin omaan tahtiin vähän ja palattiin palkkailemaan koiraa. Mä menin estekopin taa pari kertaa käymään, en käytännössä ollut ollenkaan, kävin vaan kääntämässä piilossa. Vain kerran meni maahan eli ihan hyvin. Paikkamakuut oli tosi kivat. Tehtiin voittajaluokan tyyliin niin, että Krisse liikkuroi ja käski vuorotellen meidän maahan. Mahlalla tämä on helppo, koska se ei reagoi muiden käskyihin siksikään, koska meillä on eri käsky kuin "maahan". Mahla kesti odottamistakin tosi kivasti. Piilossa oltiin hyvin lyhyesti. Käytännössä poistuttiin kopin taa, oltiin muutama sekunti vain ja palattiin ja näitä tehtiin kaksi kertaa.
----------------------------------------
No sitten jälkiin. Tokotreenien jälkeen mentiin ajamaan Krissen ennen kurssia tekemä jälki, joka oli Finlaysonin tehtaan parkkiksella. Esineinä oli muitakin kuin metalliesineitä ja se aiheutti hämmennystä Mahlassa. Maa kuitenkin nosti jäljen hyvin ja lähti sitä ajamaan. Se tosin paineli sellaista kyytiä eteenpäin, että esineet jäi sinne. Alusta se pari nosti ja välistä jonkun, mutta hankalaa oli. Viimeisenä esineenä oli sukka, jota Maa ei ilmaissut (kävi sillä kuitenkin) ja mä sitten kehotin sitä ilmaisemaan, että sain palkattua ja vahvistettua sitä, että tuollainen isompikin ja tekstiilinen esine on ilmaistava esine.
-----------------------------------------------
Tiistaina olin vetämässä aksatreenejä ja sitä ennen vuorostaan Eija oli käynyt tekemässä jäljen yläasteen pihalle. Jälki oli 160 m pitkä, pisin ja selvästi haastavin jälki, mutta siitäkin selvittiin. Ensin jälki meni lukiorakennuksen reunaa pitkin, tämän pätkän Maa selvitti hyvin ja eka esine nousi nopsaan. Olin käskenyt jättää esineitä paikoille, joissa tuuliolosuhteet jotenkin muuttui tai jälki kääntyi. Ensimmäiset muutokset eivät haitanneet Mahlaa, vaikka tultiin erilaista tuulipyörteistä läpi.
Punaisen koulun piha jäljestettiin nopsaan myös, Maa tosin näytti harhailevan ja jatkoi ulkoiluvälinevaraston jälkeen suoraan kohti pesiskenttää, vaikka jälki kääntyi voimakkaasti vasemmalle puskan vierustaa kohti yläasterakennusta. Mä annoin Maan mennä liinanmitan eteen (5m), mutta pysähdyin itse risteykseen. Muuta apua en halunnut antaa. Maa oli kuitenkin kovasti menossa eteenpäin ja se oli ainoa pyrkimys koiralla. Vähän se haisteli polun sivuista nurmikolta, mutta eteenpäin aivan väärään suuntaan se oli menossa. Koira turhautui, kun en antanut sen jatkaa matkaa. Mä turhauduin, koska koira oli menossa aivan väärään suuntaan. Kauan siinä seistiin ennen kuin mä annoin periksi. Ajattelin, että toinen vaihtoehto on, että lopetetaan tai toinen, että katsotaan, mihin se mua vie. Lähdin katsomaan mihin Maa mua vie. Se lähti polkua eteenpäin, meni maksimissaan viisi metriä, kääntyi sivuun lasten keinulle ja hiekalle, palasi takaisin, meni polun yli toiselle puolelle nurmikolle, pyörähti pari kertaa vielä siinä ja lähti takaisin sinne, missä se viimeksi oli jäljellä ollut! Noniin, puskan juurelle haju oli jäänyt kovasti pyörimään ja Maa haisteli tarkkaan puskan ja jatkoi jälkeä aivan oikeaan suuntaan ja löysi puskan jälkeen esineen.
Siitä jälki jatkui kivetykselle, jossa oli heti esine, jonka Maa ilmaisi. Sitten mentiin ensimmäistä kertaa portaita alas. Tuuli ilmeisesti oli painanut järveltä hajua voimakkaasti portaisiin (tai siis ilma/haju ei päässyt leviämään ja karkaamaan ympäristöön) ja Maa meni raput tosi hyvin. Pienellä välitasanteella oli esine, jonka Maa ilmaisi. Portaiden jälkeen oli viimeinen esine ja senkin Maa löysi. Että ihan älyttömän hyvä jälki!
Mutta mitä opin minä? Luota koiraan, kyllä se tietää! Anna koiran tarkistaa niitäkin paikkoja, missä tiedät, ettei jälki ole kulkenut. Vaikka mä tiedän, missä jälki menee, koira vain haistaa. Ja se menee sinne, missä haisee. Kun tuuli on kuljettanut hajun kauemmas, koira menee sinne. Mutta kyllä se sieltä palaa, kun huomaa, että ei se tänne jatkunut. Täytyisi varmaan tehdä aina joskus joku jälki sokkona niin, että mä en oikeasti tiedä kuin lähtöpaikan. Se opettais mulle paljon. Onneksi, sanon ehdottomasti, että onneksi Maa ei ole niin ohjaajaherkkä, että ottaisi mun opastuksesta heti vaarin. Ei, nytkin se sinnikkäästi halusi mennä omaan suuntaansa eikä tullut yhtään kyselemään, että no mihin sitten, jollei tuonne. Se on hyvä ominaisuus koiralla olla itsenäinen! Paljon helpompi treenata.
----------------------------------
Tänään koiratanssittiin ja tokoiltiin (eli hölmöiltiin) kotipihassa. Siitä ei sen enempää, mutta siitä kerron, että harjoiteltiin hajun kohdistamista. Yhdistettiin siis tunnistusjäljestys ja tunnari eli harjoiteltiin hajun kohdistamista omalla tunnarikapulalla ja "oma"-käskyllä. Onnistui hyvin. Piilottelin kapulan mahdollisimman hyvin pitkään nurmeen. Pari ekaa oli helppoja, koska ne olivat nurmella, toinen hieman pensaan alla, mutta hajujen leviämisen kannalta helppoja paikannettavia. Sitten tehtiin pari vaikeampaa. Ensin piilotin matalan kaivon ihan betonin viereen ruohomättään alle, puolittain pensaan alle. Maa etsi sitä tosi kauan. Vieressä oli tuhkaämpäriä ja hiekkakasaa ja Maa etsi oikeastaan koko ajan betonirenkaan toiselta puolelta ja hajuhan ei sinne levinnyt. Kun se sitten pari kertaa tuli siitä ohi, se kyllä löysi nopsaan kapulan. Viimeinen tehtiin epämääräiseen puukasaan. Maa osui aikalailla heti oikeaan paikkaan, mutta oli hauska seurata, kuinka se joutui puiden raoista kokeilemaan, että mistä se pääsee käsiksi kapulaan. Tosi hyvin teki töitä.
Tästä sain ideaa, että voisin ensi viikon treeneissä pyytää treenikavereilta vaikka hajustettuja tunnarikapuloita tai jotain muuta, joilla voitaisiin tehdä tällaista vastaavaa hajun tarkennustreeniä. Maa on selvästi motivoitunut tällaiseen ja nämä kaikki erilaiset harjoitteet tukevat toisiaan, mutta ovat kuitenkin erilaisia. Hauska ja erittäin mielenkiintoinen laji tämä tunnistusjäljestys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti