Tänään oli koiratanssikurssi ja sitä ennen vähän treenailtiin Mahlan kanssa. Aiheena oli htm:n positiot ja näytettiin niitä Mahlan kanssa myös. Maa oli aika pätsy tytsy!
Maa odotti treenien ajan estekopin vieressä hihnassa ja oli tosi nätisti. Nää toko- ja koiratanssijutut tekee selvästikin hyvää, koska Maa opettelee odottamaan rauhassa kun muut treenaa. Ja se odottaa aika hienosti! Aksatreeneissä tätä ei voi harjoitella, Maa ei rauhoitu ja huutaa koko ajan.
Keräsin hajuja treeneissäolleilta ja tuli siinä puheeksi tämä meidän harrastus. Pyysivät näyttämään, mitä me tehdään ja me näytettiin. Laura hajusti tunnarikapulan ja ensin etsittiin sitä lähtöhajun avulla. Löytyi. Sitten tehtiin n. 60 metrin hurlumheijälki, sivutuuli ja ajettiin se heti. Viitapuistossa oli lyhyt nurmi ja tämä oli meidän ensimmäinen nurmella tehty jälki. Maa nosti hajun ilmasta ja meni ydinjäljeltä sivussa vähän matkaa, koska tuuli painoi hajua sinne. Sitten se meni ydinjäljelle haistellen maasta, nosti nokkansa korkeammalle ja painoi kuin juna eteenpäin kauheella vauhdilla. Jäljen päässä puskan vierellä oli tunnarikapula esineenä. Hyvin löytyi ja hyvin Maa sen ilmaisi. Oli vissiin Mahlasta kauheen helppoa, nenä oli jo kalibroitu nurmikolle ja Viitapuistossa on suht vähän hajuja verrattuna meidän aiempiin asvalttijälkiin parkkipaikoilla. Toki koirien tuoksuja ja pissoja tuolla varmasti oli, mutta eipä niihin reagoinut mitenkään.
Oli kiva kokeilla tällaista, mutta tätä ei oteta tavaksi. Pysytään mielummin niissä tarkoissa jäljissä asvaltilla, ettei ihan liian helpoksi tämä muutu. Oli tämä silti Mahlalle ihan uusi juttu, tai ei ehkä Mahlalle. Kyllähän se on nurmikkoja paljon haistellut. Mulle tämä oli uutta. Onnistuu, joten voidaan ottaa tällaisiakin välillä. Ehkä nämä nurmijäljet voisivat olla huomattavasti pidempiä ja niissä voisi olla vähän haastetta suunnanmuutoksilla ja kävelyteiden ylityksiä yms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti