Tänään menin Vatulaan SPL:n kentän läheisyyteen tekemään Tainalle metsäjälkeä. En ole koskaan aiemmin metsäjälkeä tehnyt, joten oli ihan mielenkiintoista. Gps on hyvä vehje siinä hommassa, huomasin. :) Harmittavaa kyllä, metsään paineli marjastajia mun jälkeen ja olivat sotkeneet jälkeä siinä määrin, ettei koira sitä sitten löytänyt kuin alussa.
Kun odoteltiin jäljen vanhenemista kaksi tuntia, keräsin hajupankkiin Tainan hajun ja treenailtiin tokoa. Mahlan kanssa pureuduttiin paikallaanmakuuseen. Pyysin Tainaa valvomaan vieressä ja huomauttamaan heti, jos Maa liikkuu. Mä menin piiloon Bajamajan taakse. Heti kun poistuin Mahlan vierestä, se olisi lähtenyt liikkeelle (siis ryömimään) ja tässä Taina sai sitä huomautettua. Tehtiin suht lyhyitä piilossaoloja ja Mahla oli vallan pätevä tyttö. Täytyy nyt tästä lähtien ottaa jokaiseen paikkamakuuseen joku valvomaan sitä, ettei se saa yhtään enää ryömittyä. Selvästi myös muilta tulevat kiellot riittää sille. Kokeissahan ei koskaan olla yksin niin sikäli hyvä homma. Ja jos tehdään koemaisia paikkamakuita joskus ryhmässä niin siinä liikkuri voi olla se joka valvoo. Liikkuri ainakin on aina kehässä. :)
Sitten tehtiin luoksareita, pari suoraan ja yksi stopilla + stoppia treenattiin Bajamajan kierrolla. :) Aika hyviä stoppeja olikin! Ja sitten perusasennossa odoteltiin hetkiä.
Sitten toisella erää otettiin hajun tarkennusta laavulla. Totesin, että laavu on aika hyvä paikka harjoitella tätä, koska se on harvaanrakennettu ja haju pääsee mukavasti leviämään joka puolelta ympäristöön. Etsittävänä kohteena oli Pian hajustama tunnarikapula ja lähtöhajuna hajuharso Minigrip-pussissa. Ensimmäisen kerran laitoin kapulan itse laavun vasemmanpuoleisen etunurkan alle. Hyvin kyllä haju levisi, oli hauska seurata, kuinka Maa yritti monesta reiästä etsiä, mistä haju tulee. Ja lopulta se löytyikin.
Toisella kerralla Taina piilotti kapulan niin, että mä en nähnyt sitä. Maa alkoi pyöriä oikean etunurkan luona ja mä ajattelin, että siinä jossain se on. Aika pitkään Mahla etsi, kävi välillä kauempana, mutta palasi aina samaan kulmaan. Pari kertaa se haki hajua laavun "lattian" päältäkin ja ajattelin, että jos se on siinä niin Maa melkein näkeekin sen. No ei ollut. Mutta kyllä se lopulta löytyi, se oli oikeassa etureunassa laavun sisäpuolella, mutta nostettu korkeammalle seinähirsien väliin. Aika hienosti Mahla jaksaa kuitenkin etsiä eikä luovuta, vaikkei heti löytyisikään. Selvästi se myös välillä käy tekemässä ympäristössä lenkin, jolloin uskon sen tarkistavan, että se haju oikeasti on siellä ja puhdistamassa nenäänsä uutta haistelua varten.
Sitten käytiin vähän lenkillä syömässä mustikoita metsässä ja ajeltiin Viitapuistoon. Siellä oli aksatreenit käynnissä ja koska Maa oli lämmin, ajattelin ottaa vähän keppejä hassuttelun vuoksi. Maa teki hienot kepit kolme kertaa, lujaa ja haki itsenäisesti sisäänmenot (jyrkistä kulmista sisäänmenot olivat hankalia...) ja oli selvästi innoissaan. Näin sillä ylläpidetään taitoja, että voi sitten tuollaisia agirotuja käydä kylmiltään vetelemässä. :) Ja Maa pääsee tekemään sitä, mitä se eniten rakastaa.
Koiratanssijuttujakin tehtiin vähän ja Maa oli hiljaa.
Koiratanssikurssiajan Maa sai odotella taas estekopin vieressä ja odottikin hiljaa ja hyvin. Se alkaa kehittyä odottamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti