Raunioradalla ja muuta sellaista

Itsenäisyyspäivää lähdettiin viettämään Hämeenlinnan raunioradalle, jonne yksi meidän hajutreeniläinen oli järjestänyt pääsyn. Tosi hieno mahdollisuus ja hieno reissu! Paikalla taisi olla yhdeksän koiraa ja kaksijalkaisia vähän enemmänkin. Saatiin maalimiehiksi myös vähän tuntemattomampia, joten sikälikin tosi kivaa vaihtelua, ettei aina samalla porukalla hengata, vaikka samaa ihmistä ei aina tarvitsekaan etsiä.

Lämpötila oli nollan tienoilla, välillä tuli vähän märkää lunta ja maassa oli muutama sentti lunta, mutta se oli ehkä ensikertalaisille koirille hyväkin, että suurimmat hajut olivat lumen alla piilossa. Eli oikein hyvä keli. Aloitettiin tutustumalla ja tallomalla aluetta. Alue oli melko suuri, lähelle hehtaarin kokoinen. Alueella oli kaksi selkeää betonista ja kivistä tehtyä korkeaa rauniorakennelmaa, joihin oli rakennettu paljon piiloja. Näiden reuna-alueilla oli myös paljon erilaisia piiloja ja hökkeleitä. Keskellä aluetta oli matalampaa, epätasaista, mutta siinäkin piiloja. Alueen takaosassa oli enemmän metsämäistä, tosin siellä oli paljon isoja kiviä ja muutamia piiloja. Eli tutkittavaa aluetta riitti.

Mahla oli heti toisena koirana. Mentiin heti tositoimiin eikä tutustuttu alueeseen sen kummemmin. Alueella oli kaksi maalimiestä ja teimme siten, että jokainen vuorotellen oli piilottamassa maalimiehet muun porukan odotellessa kauempana. Näin vain se yksi tiesi maalimiehien sijainnit ja muut saivat katsoa ja oppia katsomaan koirasta, milloin se on lähellä. Maalimiehillä oli palkka mukana ja maalimies antoi palkan heti, kun koira löysi. Mukana oli etelänvahvistuksena yksi pelastuskoiraharrastaja, joka harjoitteli haukkuilmaisua, mutta meillä muilla ei mitään ilmaisua odotettu. Tai no, mitään opetettua ilmaisua siis. Kyllä ne koirat ilmaisivat ja niistä näki, koska ne maalimiehen löysivät.

Mahla lähti tutkimaan aluetta reippaasti heti vapaaksi päästyään ja käytyään syömässä edelliseltä koiralta maastoon jääneet namit. Ensimmäinen maalimies oli ns. vasemmanpuoleisessa rauniossa. Maa löysi tämän tosi nopeasti, ennen kuin kartturi ehti ollenkaan mukaan. Maalimiehenä oli Mahlalle oikeastaan tuntematon ihminen.

Toinen maalimies oli oikeanpuoleisessa rauniossa heti lähellä. Me vaan etsittiin alueen toisessa päässä paljon. Mahla teki hyvää työtä, mutta kesti tosiaan hetken ennen kuin menimme alas etsimään. Sieltä maalimies avopiilosta betonin keskeltä löytyi. Mahla, tyypillinen porokoira, nautti kiipeilemisestä ja juoksenteli alueella ihan silkasta ilosta saadessaan liikkua epätasaisessa ja vaikeassa maastossa. Kyllä koira siellä tosi vikkelästi liikkui, meillä ihmisillä eteneminen oli vähän hitaampaa.

Vaikka oli monta koiraa niin selvittiin ekasta kierroksesta aika nopsaan. Koirat löysi maalimiehiä tosi hyvin, vaikka piilot eivät olleet ihan helppoja ja alue tosiaan aika iso. Pelastuskoirapuolen rauniokokeissa on etsintään aikarajat jossain 15 minuutin paikkeilla. Meillä olisi tainnut kaikki koirat selvitä siinä ajassa etsinnästä. :) Ekan kierroksen jälkeen pidettiin makkaranpaistotauko eli notskilla vähän aikaa jaettiin ajatuksia.

Tämän jälkeen me aloitimme toisen kierroksen, koska aikataulumme sanoi, että piti lähteä kohtapuoliin pois. Osa jäi meidän jälkeen vielä treenaamaan. Toiveeni toiselle kierrokselle oli, että saataisiin yksi maalimies alas eli siten, että koira löytää hänet ylhäältä. Tällaisia mahdollisuuksia kun ei ole paljon niin halusin nähdä, mitä Mahla siitä sanoo. Saatiin toiveidenmukainen harjoitus.

Mahla löysi ensin maalimiehen, joka oli "kaivossa", jonka päällä oli kuormalava. Mahla löysi paikan aika nopeasti, mutta hetken se mietti, mistä haju tulee. Videolle ei ole tallentunut Mahlan varsin hieno työ aivan piilon lähellä, mutta tosi hienosti se hajun tarkensi.

Toinen maalimies oli muoviroskiksessa, jonka kansi oli hieman raollaan. Mahla tuli oikeanpuoleiselta rauniolta läpi alas aivan roskiksen vierestä, se muutaman metrin päässä roskiksesta sai hajun maalimiehestä. Se meni ensimmäisenä tsekkaamaan alhaalla olleen edellisen maalimiehen ja lähti sen jälkeen tutkimaan rauniota tarkemmin. Mä en tätä nähnyt, kun olin itse selvittämässä tietä rauniolta alas. Mahla tarkensi hienosti roskikselle, mutta ohjaaja oli turhan hidas menemään auttamaan koiraa ja nostamaan kannen. Varsin selvästi koira ilmaisee, että täällä on. 

Oli taas vähän erilainen harjoitus. Tosi hyvin Mahla hakee (ja muut koirat myös!), vaikkei sille mitään erityistä sanottu tai käsketty. Eikä sillä ollut mitään jälkivaljaita merkkaamassa, että mitä nyt pitäisi tehdä.

--------------------------------------------

Maanantaina oli jälkitreenit aiheena koiranlukutaito. Voi huh huh. Mä osoitin varsin huonoa koiranlukutaitoa. Saatiin risteys, josta jäljentekijä on mennyt jonnekin. No, lähtöhaju ja niin lähdettiin etsimään jälkeä. Mahla on tosi voimakkaasti kiinnostunut tien toisella puolella olevasta aidasta. Vaikka Mahla ei oikeastaan koskaan ole ottanut häiriötä mistään ulkopuolisesta, ajattelin, että mahtaako siellä olla joku raato tai joku, joka haisee niin voimakkaalle, että Maa tahtoo sinne. Mahla yritti siis mennä aidasta ali ja läpi ja kerran siinä onnistuikin. Ei tullut mieleenkään, että jos jäljentekijä on mennyt aidan vierestä, haju on tarttunut aika voimakkaasti aitaan ja Maa haluaisi ehkä tsekata aidan toisen puolen, että onko haju siellä voimakkaampi. Kiskoin sitten koiraa pois aidalta ja pois jäljeltä... Ja sitten me mentiin pitkin poikin teollisuusalueita ja mä olin jälleen ihan takuuvarma, ettei koira ole jäljellä, mutta mentiin silti. Ja kyllä se loppuesine sieltä vihdoin löytyi, kun annoin koiralle tilaa tehdä sitä, mitä se osaa. Että mä oon surkee!

-------------------------------------------

Tiistaina käytiin Anun kanssa kauppakeskus Veskan pihassa tekemässä harjoitus. Jäljennostoja piti, mutta kun esineet eivät oikein löytyneet, niin meni sitten vähän harakoille se ajatus ja tehtiin oikeastaan yhtenä jälkenä se sitten. Viimeinen esine oli auton alla, joten palkkasinkin sitten vaan keskeyttämällä työt. Mahla merkkasi kyllä varsin selvästi kiertämällä autoa ympäri, että täällä jossain sen pitäisi olla. Jälken Maa nosti hienosti ja ajoikin oikeastaan ydinjäljellä sitä, vaikka paikka oli haastava. Tuuli oli kohtalainen, autoja ja ihmisiä liikkui runsaasti. Lisäksi meidän jälki oli oikeastaan tuore (n. 30 min ehti vanheta). Mutta oli tosi kiva saada taas vähän vieraampi jäljentekijä.