Ei olla koko syksynä käyty Herhautokoissa, koska se "meidän ryhmä" olisi maanantaisin, jolloin meillä on hajutreenit ja kilpailevien ryhmä, johon siirryimme, on sunnuntaina, jolloin en ikinä pääse tai muista mennä. Tänään sitten päätin ryhdistäytyä ja lähdettiin Ikaalisista niin, että ehdin treeneihin Herwoodiin. Olin siellä oikeaan aikaan eikä ketään näkynyt missään. Juuri päivällä olin katsonut, että ilmoittautuneita oli yli kolme, mikä on alaraja sille, että treenit pidetään. Paikanpäällä sitten tsekkasin niin viime hetkellä treenit oli peruttu. Että näin. Tyypillistä Herhautokoa ja meidän tuuria. :)
Kun me jo siellä olimme ja treenikamat mukana niin toki tehtiin treenit. Ensin koiratanssijuttuja, kakeja ja yleistä namihössötystä temppuillen, tokoillen ja tanssien. :) Sitten otettiin paikkamakuu, jossa Maa pysyi paikallaan lumisessa maassa. Hyvä. Ja oli muutenkin rauhassa, ei piipannut.
Sitten jälleen tauon jälkeen otettiin kupille rauhoittumisharjoitusta. Mahla lähti ihan hyvällä moodilla, mutta olin liian hidas palkkaamaan ja homma lähti käsistä. Sitten tein taas kuten jo vähän aikaa ollaan treenattu, että annan koiran häslätä mielinmäärin, piipata ja pyöriä ja vasta kun se istuu perusasennossa hiljaa ja tarkkaavaisena, mä reagoin siihen ja lähdetään liikkeelle. Tänään mietin, että yhdistän "valmis" sanan tähän ikään kuin kertomaan koiralle, että nyt se tekee hyvin. "Valmis" on ollut tähän asti merkki siitä, että katso minuun, mutta äkkiäkös tuo koira ymmärtää sen uuden merkityksen, kun sitä johdonmukaisesti käytän.
Yllättävän hyvin Maa rauhoittui. Me ollaan yritetty montaa keinoa piippaamisen vähentämiseksi, mutta nyt musta ekaa kertaa tuntuu, että tämä voisi toimia. Hajuhommat ovat opettaneet sitä itseä rauhoittumaan. Rauhoittuminen ei lähde musta enkä mä yritä saada sitä hiljaiseksi vaan mä pakotan Mahlan rauhoittamaan itse itsensä oikeaan työmoodiin. Se osaa sen kyllä. Nyt se on muutaman kerran väläytellyt sitä. Nimenomaan tällöin liikkeelle lähdettäessä pakka ei hajoa. Maa selvästi pinnistelee malttaakseen, joten ihan vähän se saattaa vuotaa, mutta se tosissaan tietää, mitä sen tulee yrittää saadakseen palkan. Tämä on hyvä suunta. Toki tästä on piiiiiitkä tie ihan mihin vaan, mutta mun tavoitteena ei ole ollut enää pitkiin aikoihin mitkään kokeet tai koetulokset vaan kunnianhimo kohdistuu vain siihen, että pystynkö mä selättämään ääntelyongelman. Se ei todellakaan ole helpoimmasta päästä ongelmista. Sen mä olen todennut moneen kertaan. Kaikki tekniset virheet on korjattavissa, mutta piippaaminen ei välttämättä.
Mä olen ottanut siitä tiukan linjan, että mä en lähde liikkeelle, jos Maa piippaa. Mä yksinkertaisesti odotan, että se keskittyy muhun ja on oikeassa moodissa ja vain ja ainoastaan siten se voi päästä käsiksi palkkaan. Kyttääminen onkin sitten toinen juttu, mutta ei siitä nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti