Rakennusetsintää entisessä sähkölaitoksessa

Eilen hajutreeneissä oltiin tekemässä rakennusetsintää vanhassa sähkölaitoksessa. Olimme vain yläkerrassa, mutta toivottavasti tulee seuraava kerta, jolloin laajennamme aluetta myös alakertaan, josta löytyi varsin kivoja piiloja mm. lattioiden alta. :) Kun olemme aiemmin harjoitelleen rakennusetsintää, olemme olleet isossa varastossa, jossa on paljon ihmisiä töissä ja tavarat tulevat ja menevät eli hajucoctail on melkoinen. Tässä rakennuksessa ei ole aikoihin käynyt juuri ketään, jotkut koiratreeniporukat joskus. Rakennuksessa oli kuitenkin jopa ihmisnenään varsin omalaatuinen tuoksu, joten ainakin se tarjosi uudenlaisen hajuelämyksen myös koirille.

Mahlalla oli tutut maalimiehet, joista ensimmäinen löytyi melko mielenkiintoisesti. Mahla sai hajua yhdestä huoneesta, jossa oli sellaisia pieniä koppeja, joissa oli verkko-ovi. Näiden toisella puolella oli jotain säätökaappeja, joissa oli ovet. Koppien puoleisella seinällä oli ikkunat. Mahla sai kaappien puolella hajun, yritti kovasti ylöspäin. Tsekattiin järjestelmällisesti kaikki kaapit läpi, mutta niistä ei löytynyt mitään. Toisella puolella Maa pyrki koko ajan ikkunan viereen ja haisteli siellä niin ylös kuin alas (lattian reunassa muutamia reikiä, joista on varmaan jotkut kaapelit joskus menneet). Me etsittiin ja etsittiin kauan, mutta oli selvästi tosi vaikea paikantaa hajun kohdetta. Loppuviimeksi lähdettiin tsekkaamaan koppeja järjestelmällisesti avaamatta kuitenkaan verkko-ovia ja oikean kopin kohdalla Maa reagoi sitten voimakkaasti, että täällä on. Mä turhauduin jo jossain vaiheessa, kun Mahla ei saanut tarkennettua enkä mä löytänyt (mähän etsin siinä vaiheessa jo myös, kun ajattelin, että se voi olla niin, että Maa ei sinne pääse). Viimeisen koiran kohdalla maalimies oli mennyt aivan samaan koppiin piiloon (yleensä vältetään samoja paikkoja maalimiehillä, mutta tuo taisi olla ainoa koppi, johon pääsi piiloon) ja koira teki aivan samat liikkeet kuin Mahla. Ensin se yritti toiselta puolelta ylöspäin, sitten ikkunalta eikä osannut löytää verkko-ovelle oikean kopin kohtaan. Ilmavirta taisi tehdä tepposet ja sopivasti liikuttaa ilmaa lukuisista aukoista, mitä tilassa oli eri suuntiiin. Hyvä, vaikea harjoitus.

Toinen maalimies löytyi sitten kaapista toisesta huoneesta. Jotenkin taas tajusin kun Maa huoneessa kiersi, että täällä se varmaan on. Sen verran tomerasti Maa meni nenällä. Maalimies löytyi kuitenkin vasta, kun lähdettiin järjestelmällisesti katsomaan kaikki mahdolliset paikat. Oikealla kaapilla Maa haisteli maata, sitten se taisi huomata maalimiehen kengät ja sitten vasta tajusi, että tässähän se on.

Mahlalla tuppaa olemaan näissä harjoituksissa virtaa melkolailla. Odotin lähdössä, että Maa rauhoittuu, mutta se rauhoittui vain näennäisesti ja kun panta läks, läks koirakin eikä takaisin tullut. Mun oli oikeastaan pakko mennä perään, koska laitoksessa oli sellaisia paikkoja, joihin koira ei saa mennä. Ja Mahlahan oli niihin menossa, portaikkoon estettiin meno levyllä, mutta kaiteiden läpi se sitten sinne pyrki ja toisaalle oli myös laitettu levyjä esteeksi ja kukahan tunkee itseään sieltä levyjen välistä... Itsemurhamahla, joka ei opi virheistä.

Tosi kivat treenit. Myös metsässä tai puistoalueella voitais tehdä joskus hakua ja katsella, miten sieltä ukot nousee. Sinänsä nämä tällaiset treenit on vaan "aikuisten piiloleikkiä", hauskaa kaikista ja vähän erilaisia harjoituksia. Yritetään kuitenkin pitää treenit monipuolisina, tarjota niin koirille kuin etenkin meille ohjaajille uusia haasteita ja uudenlaisia harjoitusympäristöjä. Sillä sitä oikeasti kehittyy ja koira oppii olemaan välittämättä ympäristöstä ja tekee vain hajutyötä.