Hajutreenejä ollaan tehty edellisen kirjoituksen jälkeen pari kertaa. Mielenkiintoinen jälki ajettiin kauppakeskus Elon pihalla viime torstaina, kun jäljen päälle satoi lunta ja oli hirmuinen lumimyräkkä ja tuuli. Tämän viikon maanantaina oltiin Pirkkalassa Turkkiradan teollisuusalueella. Mahla teki ihan tajuttoman hyvässä vireessä hommia! Alussa mä annoin sen puuhailla mitä tykkäsi ja odotin valjaiden kanssa, että se tulee itse mun luo ja sama sitten lähtöhajun kanssa. Ehkä siinä Maa sai purkaa paineensa ensin kerjäämällä muilta nameja yms. ja sitten oli valmis hommiin. Jälki oli vaikea, muttei kovin pitkä (n. 100m). Loppuesine oli kontin kulman alla ja vieressä oli jotain putkikasoja yms. Maa teki kauan töitä, mutta ilmaisi tyhjät suunnat tosi hyvin (tai jopa mä tajusin, että ei mee sinne).
Tänään keskiviikkona oltiin hallitreeneissä. Mä otin nyt sellaisen asenteen, että syötän nameja sille koko ajan ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Ensin Maa yritti vähän aina lähteä aksaavia koirakoita haukkumaan, mutta kun mun kädessä oli nami saatavilla niin palasi nopsaan. Loppua kohti se sitten pysyi mun edessä (istuin itse lattialla enkä kieltänyt Mahlaa menemästä pois tai haukkumasta) ja kerjäsi nameja. Selvästi kun toinen koira juoksi putkessa, se purki paineensa naminsyöntiin. Mä joka tapauksessa kokeilen nyt vaihteeksi tällaista taktiikkaa. Ainakin tänään Maa oli paljon hiljaisempi, vaikkei se ihan koko ajan namia saanutkaan.
Muita juttuja ei paljon tehty. Leikittiin kyllä ja siihen lelun puremiseenkin Maa sai purkaa painettaan. Perusasentotreeni oli oikeastaan ainoa tokoon viittaava, mitä tehtiin. Ja Maa kyllä keskittyi tosi hienosti! Mä uskon, että meillä on toivoa. Tämä kevät on vienyt meitä kyllä paljon eteenpäin perusasennon ja seuraamisen hiljaisuudessa. Odottelua perusasennossa ollaan otettu myös ja Maa malttaa siinäkin aika hienosti jo hiljaa. Seuraava askel on sitten etäisyyden kasvattaminen, jota ollaan vain pari kertaa treenattu. Sitä ei voida treenata vielä aksahäiriössä vaan tyhjässä hallissa (tai niin, että muut eivät aksaa) ja siksi sitä ei ole paljon otettu. Toki edelleen on pitkä matka esim. paikkamakuun hiljaisuuteen saati kokonaisen koesuorituksen hiljaisuuteen, mutta kun mä omin silmin näen ja omin korvin kuulen, että tämä harjoittelu vie eteenpäin niin se on mahtavaa!
Tänään keskiviikkona oltiin hallitreeneissä. Mä otin nyt sellaisen asenteen, että syötän nameja sille koko ajan ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Ensin Maa yritti vähän aina lähteä aksaavia koirakoita haukkumaan, mutta kun mun kädessä oli nami saatavilla niin palasi nopsaan. Loppua kohti se sitten pysyi mun edessä (istuin itse lattialla enkä kieltänyt Mahlaa menemästä pois tai haukkumasta) ja kerjäsi nameja. Selvästi kun toinen koira juoksi putkessa, se purki paineensa naminsyöntiin. Mä joka tapauksessa kokeilen nyt vaihteeksi tällaista taktiikkaa. Ainakin tänään Maa oli paljon hiljaisempi, vaikkei se ihan koko ajan namia saanutkaan.
Muita juttuja ei paljon tehty. Leikittiin kyllä ja siihen lelun puremiseenkin Maa sai purkaa painettaan. Perusasentotreeni oli oikeastaan ainoa tokoon viittaava, mitä tehtiin. Ja Maa kyllä keskittyi tosi hienosti! Mä uskon, että meillä on toivoa. Tämä kevät on vienyt meitä kyllä paljon eteenpäin perusasennon ja seuraamisen hiljaisuudessa. Odottelua perusasennossa ollaan otettu myös ja Maa malttaa siinäkin aika hienosti jo hiljaa. Seuraava askel on sitten etäisyyden kasvattaminen, jota ollaan vain pari kertaa treenattu. Sitä ei voida treenata vielä aksahäiriössä vaan tyhjässä hallissa (tai niin, että muut eivät aksaa) ja siksi sitä ei ole paljon otettu. Toki edelleen on pitkä matka esim. paikkamakuun hiljaisuuteen saati kokonaisen koesuorituksen hiljaisuuteen, mutta kun mä omin silmin näen ja omin korvin kuulen, että tämä harjoittelu vie eteenpäin niin se on mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti