Kirjoitan jo toisista hajutreeneistä tänään, mutta koin jotain sellaisia oivalluksi, jotka mielläni jaan täällä blogissa. Sinänsä jälki ei ollut mikään supererikoinen. Pituutta jäljellä oli noin 200 metriä teollisuusalueella, jossa risteysalueita ja roskiksia oli useita. Neljä metallista prikkaa oli pudotettu matkalle, sukanpuolikas oli jäljen päässä autonperäkärryn alla. Jälki oli kutakuinkin vuorokauden vanha ja jäljentekijä tuntematon. Alustanvaihtoja tilasin ja niitä saatiin asvaltin lisäksi nurmikaistaleella ja loppu jäljestä oli sepelillä.
Mahla oli neljästä koirasta viimeisenä vuorossa ja otin sen autosta samaan aikaan kun edellinen koira lähti jäljelle. Käveltiin ensin ja sitten vähän tokoiltiin. Perusasennon hiljaisuutta odoteltiin, liikkestä istuminen otettiin ja paikallaanmakuu. Jälki lähti reilun sadan metrin päästä autoista. Sen matkan otin Mahlan kulkemaan "yhdessä" eli takanani ja pidin huolen, että se siellä pysyi. Kun pääsimme lähtöpaikalle, tarjosin Mahlalle valjaita ja se tulikin heti niihin. Taas ajattelin, että jos se ei ole valmis ottamaan lähtöhajua niin sitten odotellaan, mutta se jäikin istumaan eteeni ja odottamaan lähtöhajua. Siispä annoin hajun. Mahla lähti siitä tosi rauhassa ja hienosti tekemään töitä.
Jäljestä en kirjoittele sen ihmeempiä. Isot risteysalueet tuottivat vähän ongelmia eli kierrettiin aika paljon. Joissakin kohdissa kuitenkin Mahlasta näki, että nyt se on jäljellä. Kaksi prikkaa nostettiin matkalta, mutta kuulemma oltiin menty hyvin läheltä niitäkin, jotka eivät nousseet. Ja loppuesine löytyi myös. Selvästi, kun Maa oli rauhallinen, se keskittyi myös esineisiin enemmän tai siis niiden löytämiseen ja malttoi ilmaista ne. Mitään esineiden bongailua se ei harrastanut kuin ihan alussa, kun jäljelle ei oltu vielä löydetty. Toisaalta kyseisillä teollisuuslaitosten pihoilla oli sen verran rojua ja jos jotakin mutteria maassa, että ihan turha siellä olisi ollut mitään bongailla silmillä.
Uutena asiana oli se, että Mahla ilmaisi yhden hanskan, joka ei ollut jäljentekijän jättämä. Melko erikoista. Se parikin kertaa kiinnostui tästä hanskasta melkoisesti. Olikohan siinä jotain selvästi erikoista? Mahla ei ole koskaan aiemmin nimittäin ilmaissut vääriä esineitä, vaikka se on niitä bongaillut ja käynyt tarkastamassa. Toivottavasti tämä oli joku hairahdus tai voihan se olla väsymyksen merkkikin.
Tätä rauhallista lähestymistä jäljelle meidän pitää jatkaa. Ihan rauhassa tehdä ensin yhdessä jotain juttuja, kalibroida nenä käyskentelemällä vähän ympäristössä ja sitten odottaa, että Mahla rauhoittaa itsensä niin, että tulee valjaisiin ja pyytää lähtöhajua. Kieltämättä me olemme monesti tehneet alkurutiinit kovalla hädällä ja nopsaan enkä ole vaatinut edes yhteistyötä ennen sitä. Kurinalainen "yhdessä" on aika käypä vaihtoehto ihan oikeastaan kaikkiin treeneihin ja se helpottaa myös mua, kun ei ole täysiä hihnassa kiskovaa ja sinkoilevaa eläintä vaan voi itse jopa rauhassa kävellä omaa tahtia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti