Hämeenlinnassa raunioilla

Pääsiäislauantaina vietettiin hajuporukan kanssa Hämeenlinnan raunioradalla. Me mentiin Jannen ja koirien kanssa Hämeenlinnaan jo perjantaina Jannen vanhemmille. Sää lauantaina oli oikein kaunis, lämmin ja kaikin puolin sopiva treenisää. Koirakoita oli noin kymmenkunta paikalla. Tehtiin kaksi kierrosta treenejä ja molemmilla kerroilla oli kaksi maalimiestä, jotka palkkasivat.

Mahlan kanssa otettiin lähdöt rauhassa. Se tuli, kuten ylläolevassa kuvassa, alueelle mun takana ja lähtöpaikalla odotin, kunnes koira rauhoittui ja tuli mun luo. Alemmassa kuvassa odotellaan, että Mahla rauhoittuu. Se vei oman aikansa etenkin ekalla kierroksella, mutta edesauttoi kyllä sitä, että Mahla oli tosi rauhallisesti raunioilla. Se ei lähtenyt hössöttämään kauheella vauhdilla vaan mentiin oikeesti tosi fiksusti rauhassa. Sen ansiosta varmaan lähellä olevat maalimiehet löytyivät nopeasti eikä meidän ylipäätään tarvinnut paljon sahata edestakaisin alueella  kuten yleensä tämäntyyppisissä harjoituksissa.

 Ekalla kierroksella ensimmäinen maalimies löytyi raunioalueen matalasta keskiosasta, kivien ympäröimän roskiksen sisältä. Roskiksen kansi oli hieman raollaan. Mahla paikallisti tämän oikeinkin hienosti. Hetken se pyöri ja sitten se jo hyppäsi kiven päälle ja häntä viuhtoi siihen malliin, että löytyi. Mä menin auttamaan ja avaamaan roskiksen kannen ja maalimies palkkasi Mahlan.

 Etsintä jatkui ja mentiin vasemmanpuoleisen korkean raunion päälle. Se on erittäin vaikeakulkuista aluetta. Mahla oli alhaalta merkannut raunion kauimmaista päätä, mutta koska ei sitten sieltä kuitenkaan löytänyt mitään, yritettiin lähestyä sinnepäin raunion ylhäällä.

 Maalimies löytyi vasemman puoleisen raunion kauimmasta päästä aivan alueen reunalta kiven takaa. Sinne mentiin lopulta alakautta suunnilleen sieltä, missä Mahla oli aiemmin hajua merkannut. Hyvin Mahlasta näki, kun se oli jo aika lähellä, että nyt täällä jossain on.

Toisella kierroksella päästettiin koirat etsintähommiin jo heti kun raunioalueen rakennukset alkavat. Tällöin saatiin käyttöön tehokkaammin heti ensimmäiset piilot ja rakennelmat. Mahlan eka maalimies löytyikin heti aika alusta kaivosta, jonka kansi oli vain hieman raollaan. Maalimies löytyi nopeasti. Heti kun tultiin alueelle ja mentiin kaivon ohi, Maa sai hajun ja pienen pyörinnän jälkeen paikallisti sen kaivoon. Mä menin auttamaan kaivonkannen pois paikaltaan ja maalimies palkkasi.

 

Toinen maalimies oli aivan koko raunioalueen takarajalla kaadetussa roskiksessa. Me itse asiassa mentiin aika suoraviivaisesti raunioradan keskiosaa taakse. Keskiosan takana on enemmän metsämäistä aluetta, jossa on kiviä, pieniä hökkeleitä ja pari roskista. Sinne Mahla sitten painoi tosi hienosti kauas asti ja löysi maalin. Nämä maalimiehet löytyivät tosi nopeasti. Ja sikäli hienoa, että Mahla sinne taakse painui, koska edellisellä kierroksella se ei ollut sielläpäin käynytkään.

 

Mun mielestäni hienointa tällä kertaa oli Mahlan rauhallisuus ja se, että se ei oikeasti juossut maalimiehistä ohi, koska ei häslännyt niin paljon. Se käytti nenää ja sen ansiosta maalimiehet löytyivätkin helposti. Me ei edes risteilty niin hirmuisesti alueella. Olin aluksi vähän miettinyt, että mentäiskö me yhdessä järjestelmällisesti aluettä läpi juuri sen takia, että edellisellä kerralla raunioradalla Mahla oli seilannut ja juoksennellut niin valtavasti alueella. Nyt se kuitenkin lähti niin hienolla asenteella rauhassa heti, että en rajoittanut sen työntekoa millään tavalla vaan annoin mennä. Se olisi todennäköisesti vaan kuumunut, jos olisin sitä käskenyt etsimään jollakin tietyllä tavalla.

 

Tuhka oli ensimmäisen kierroksen ajan mukana. Aluksi se kävi treenikavereiden rapsuteltavana. Sitten vähän käyskenneltiin. Raunioalueelle ei varsinaisesti mennyt, ihmeteltävää oli riittävästi muutenkin. Silti käytiin vähän katsomassa "parkkialueen" reunassa olevia raunioradan elementtejä, esimerkiksi isoja betonirenkaita ja -putkia ja epämääräisiä lautapinoja yms. Tuhka aika rohkeasti käveli eri pinnoilla, meni betoniputken sisälle ja tutkiskeli paikkoja. Sitä vähän halusinkin kokeilla, että miten suhtautuu tuollaisiin ja hienosti meni. Ei se turhia jännitellyt. Kontaktia otti muhun ja sitä vähän harjoiteltiinkin.

Tuhka odotti autossa tosi hienosti. Se oli takaluukussa häkissä ja takaluukku oli auki. Tuhka makoili siellä rauhassa, nukkui ja katseli maailmaa. Mahla välillä haukkui, mutta pentu ei ainakaan vielä ottanut siitä mallia. Toivottavasti ei otakaan vaan antaa Mahlan hoitaa äänipuolen.

Ja kun ekan kierroksen jälkeen mentiin paistamaan makkaraa notskille, Tuhka hengaili mukana hetken aikaa ja hurmasi treenikavereita. :) Sitten Jannen vanhemmat tulivat hakemaan sen nukkumaan. Vajaassa neljässä tunnissa oli jo ihan riittävästi ihmeteltävää pennulle ja se olikin varsin sikeästi nukkunut sen jälkeen.