Mä menin eilen hoitamaan kaverin nuorta whippettiä Ruutia, joka on kärsinyt eroahdistuksesta. Tuhka lähti mukaan, koska enhän voinut sitä pariksi tunniksi jättää yksin. Ensin koirat tapasi pihalla. Ruuti on tosi leikkisä, mutta Tuhkaa vähän jännitti, kun Ruuti on kuitenkin sen verran iso. Sisällä kaverukset alkoivat kuitenkin leikkiä ja niillä oli välillä melkoinen meno. Pakkorauhotin kaverit välillä. Toisaalta ne innostuivat syömään luita. Katri on levitellyt Ruutille nameja ja vaikka mitä puuhaa ympäri kämppää ja Tuhka niitä alkoi etsiä ja löysikin.
Tuhka on muutenkin vaikuttanut kiinnostuneelta nenänkäyttöön. Tai ehkä mä oon vaan kiinnittänyt siihen huomiota nyt, mutta esimerkiksi silloin kun Mahla oli pentu, mä en oikeastaan edes seurannut sen nenänkäyttöä. Hajujutut on kuitenkin sellaisia myös pennulle sopivia. Niissä voi edetä ihan täysin pennun ehdoilla eikä niissä ole mitään fyysistä rasitetta. Mä olen piilotellut pennulle nameja ja antanut sen etsiä niitä sisällä. Tosin aika hallitusti yksi nami kerrallaan, koska Mahlahan kaikki vetää, jos nameja jää jonnekin. Pihalla jos heitän pennulle käpyä tai keppiä, se hakee saman kepin.
Mahla teki tänään hajulapun etsintää ja oli ihan innoissaan, kun sai tehdä jotain ihan oikeesti eikä vaan hengata. Mahla on alkanut järkytyksestä toipua ihan tosissaan. Oli kotoisasti sätkinytkin eilen. Mahla vaan tuntuu nyt kauhean rauhalliselta, vaikka se ihan normaali on. Tuo pentu vaan on niin eloisa Mahlaan verrattuna tällä hetkellä, että Mahla tuntuu tosi isolta, rauhalliselta ja viisaalta. :)
Tänään pikkupoika sai lampaanluun maisteltavaksi ajankuluksi, kun lähdin Mahlan kanssa pihalle. Hyvin oli viihtynyt luun kanssa, vaikkei se siitä juuri mitään irti saa.
Tuhka on keksinyt, että sohvapöydän alatason läpi pääsee ja se sujahtelee sieltä tämän tästä varsinkin leikkiessä.
Mahlalla ja Tuhkalla on melko erikoisia leikkejä. Mahlan osalta ne on sellaisia isottele ja jahtaa -leikkiä, Tuhkan mielestä näyki ja juokse karkuun. Leikki näyttää aika hurjalta ja kummalliselta, mutta molemmat on siinä niin täysillä mukana, että leikkiköön. :)
Hupskeikkaa, välillä käy näin. :) Tuhkan kanssa ollaan tehty rauhoittumisharjoituksia ja tullaan tekemään niitä kyllä aika paljon, on se sen verran hankalaa. Tuhka on kovin tahtova eikä meinaa rauhoittua, jos sen mielestä pitäisi saada mennä. Kyllä se lopulta on aina rauhoittunut ja vasta silloin pääsee jatkamaan matkaa. Töitä saa tämän mukelon kanssa kyllä tehdä ihan tosissaan.
Kontaktia ollaan harjoiteltu ahkerasti ja siitä Tuhka on päässyt jo oikein mukavasti jyvälle. Istuminen sujuu myös ainakin suotuisissa olosuhteissa. Leikkimistä ollaan harjoiteltu kovin ja kyllä se pikkusen jo taisteleekin ja aika pätevänä vie lelun pois, kun sen itselleen saa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti