Nonniin. Parit viimepäivät ovat olleet aikamoista myllerrystä. Nyt on rauha maassa, koirat nukkuu ja ehdin koneelle.
Viime perjantaina lähdettiin ajelemaan kohti Oulua heti kun Janne pääsi koulusta. Tiputettiin Mahla Ikaalisiin, se kyllä matkustaa hyvin, mutta ihan turha ottaa sitä ajelemaan muutamaksi päiväksi yhteensä noin 1500 kilometriä. Oulusta olimme varanneet Nallikarin leirintäalueelta pienen lomamökin ja sinne kymmenen aikoihin illalla saavuimme. Nallikari oli siitä helppo valinta, että siellä olimme viime kesänä telttailemassa yhden yön, joten ainakin tiesimme, millaisesta paikasta on kyse.
Lauantaiaamuna auto starttasi jo kuudelta kohti Sodankylää, jonne saavuimme kymmenen jälkeen. Siellä meitä odotti meidän tuleva pentu, jota ei vielä ollut lyöty lukkoon. Pentueessa oli molemmat kaksi urosta vapaana, joista vielä pääsimme valitsemaan oman. Hetki katseltiin pentusten toimia ja koska mitään varsinaisia eroja pojilla ei ollut niin pysyimme ennakkotietojen perusteella syntyneessä suosikissa, Pujotan Iivossa, joka meille mukaan sitten lähti.
Hienoa oli päästä näkemään myös pentujen isä, Hattivatin Dumbo eli Ponku. Ponkun isännällä on porotila, jossa poikkesimme ja nähtiin siellä porojakin. Ponku oli oikein komea uros. Kuvista en osannut kuvitella, että sillä on niin paljon karvaa. Silti sen selvästi tunnisti porokoiraksi rakenteensa ja ehkä kokonsakin puolesta eikä se yhtään lapinkoiramainen kyllä ollut, vaikka turkki oli enemmän lapinkoiraa kuin porokoiraa. Jännä kyllä niin yksikään pentu ei perinyt Ponkulta pitkää turkkia.
Sitten lähdimme takaisin Ouluun. Otettiin mukaan myös Poro-Kristiina. Ajettiin Pudasjärven kautta ja siellä luovutettiin tyttönen tulevalle haltijalleen. Tästä kuviosta sovittiin Poro-Kristiinan omistajan kanssa ja Riikka tuli loput paperit hakemaan sitten Oulusta suoraan. Ihan alkumatkasta Poro-Kristiina protestoi häkissä olemista, mutta tosi nopeasti nukahti. Yksi tauko pidettiin ja otettiin pennut ulos, mutta muuten molemmat nukkuivat rauhassa koko matkan. Helppoja ipanoita. Ja kun jatkettiin Ouluun, meidän pentu nukkui yksinään häkissä koko matkan.
Illan kuluessa pohdiskeltiin ja makusteltiin nimeä pennulle. Pennun virallinen nimi on Pujotan Iivo ja sitä on Iivoksi tähän asti kutsuttu, joten pidettiin sitäkin yhtenä vaihtoehtona. Tuhka valikoitui sen nimeksi lopulta. Se on ihan tuhkanvärinen ja se nimi tuntui sopivan tälle kaverille loistavasti. Pentu on ihan Tuhkannäköinen. :)
Ilta ja yö menivät hyvin. Tuhka oli pirteä ja leikkisä. Oltiin paljon mökin pihassa ja käytiin vähän kävelemässä leirintäalueen läheisellä huoltorakennuksella ja teltta-alueella. Tuhka oli oikein reipas ja tutki paikkoja innokkaana. Se myös kulki mukana hienosti, vaikkakin uskaltautui irrota meistä kyllä.
Sunnuntaina matka jatkui Oulusta Ikaalisten kautta Tampereelle. Ikaalisissa koirat saivat tavata toisensa. Mahla oli tietysti heti pöläyttämässä pentua. Käyskenneltiin pellolla ja annettiin koirien toipua järkytyksestä. Tuhka olisi kovasti aina välillä yrittänyt leikkiä Mahlan kanssa, mutta Mahla ei lämmennyt yhtään. Kun mentiin sisälle, pidettiin Mahlalle jöötä ja käskettiin sen pysyä kauempana pennusta. Pentunen oli yllättävän reipas koko ajan, vaikka kaikkea uutta ja uusia ihmisiä tuli koko ajan.
Aika pian lähdettiin Tampereelle. Illan aikana Mahla oli tosi loukkaantunut pennusta. Se ei suostunut katsomaan pentua, ei haistamaan sitä, ei päästänyt pentua paria metriä lähemmäs itsestään eikä keittiöön pennulla ollut yhtään mitään asiaa. Myös kun Mahla makasi pedillään niin makkariin ei saanut mennä ja melkein koko ajan Mahla kyräili pentua. Se oli myös musta mustasukkainen ja vaikka tein heti selväksi Mahlalle, että kun pentu on mun sylissä tai jaloissa niin siihen ei tulla ärisemään, vaikka rapsuttaisin Mahlaa samalla.
No, yö teki ihmeitä. Aamupäivällä mä leikitin Tuhkaa niin Mahla tuli mukaan. No Mahla ei ollutkaan huonolla asenteella vaan hetken seurattuaan tuli haistelemaan pentua ekan kerran sillai rauhassa ja kunnolla. Pentu oli mun sylissä lattialla ja sai ihan vapaasti lähteä tai tehdä mitä tykkäsi. Mahla siinä sitten kovasti oli utelias ja heilutteli häntää. Sitten ne vähän yritti leikintynkää, mutta Tuhka vähän arastelee Mahlaa, koska Mahla eilen sanoi niin rumasti. Mahla ei sen jälkeen ole sanonut mitään pahaa pennulle ja ne on ollut ihan rennosti. Tuhka on kuljeskellut Mahlan perässä ja ne oli mun kirjoituspöydän alla vähän aikaa molemmat ihan sulassa sovussa. Nukkumaan ne menivät vierekkäin makkariin, jonne pennulla ei siis pitänyt olla asiaa. Mahla sen sinne kuitenkin päästi, joten enpä mä siitä kieltämään mene. Tuen Mahlaa kyllä, jos se haluaa kieltää.
Ehkä tämä tästä pikku hiljaa. Mun mielestäni on hienoa, että kummatkin ovat rennosti ja nimenomaan nukkuvat rennosti lähekkäin. Se on hyvä alku. Ehkä näistä kaverit tulee, kun Mahla saa vähän tutustua pikkuiseen ja tottua ajatukseen. Musta tuntuu myös, ettei tämä olen mun läsnäolosta kiinni, mutta saa nähdä sitten kun Janne jää näiden kahden kanssa, että mikä silloin on tilanne.
Tuhka vaikuttaa hyvin tasapainoiselta luonteeltaan. Ei se ihan yhtä (tyhmän)rohkea ole kuin Mahla pentuna, mutta ei missään tapauksessa arka. Se tutustuu uusiin paikkoihin rohkeasti. Autojen katselu on jännää ja kun ihmisiä on näköpiirissä niin se tulee kovaa kyytiä mun jalkoihin katselemaan ja ihmettelemään. Erilaisiin alustoihin se ei ole reagoinut mitenkään, muovinen ruohokuramatto, rappurallit, jumppatyynyn heiluva alusta ja kaikki on sen mielestä ihan ok. Ovet se on oppinut tunnistamaan ja tulee ulkoakin kauheeta kyytiä ovelle, tosin ihan oikea kodinovi ei vielä löydy vaan se kyttää melkein joka ovelle kerrostalossa. :) Kerrostalon rappuja se ei ole vielä joutunut kävelemään. Niissä on sen verran monta askelta, että toistaiseksi kannan sen ja katsotaan sitten kun vähän kasvaa niin sitten pääsee itse niitä kulkemaan.
Kiitos Minnalle tästä pienestä mahtavasta riiviöstä! Se tuntuu näin lyhyen tutustumisen jälkeen juuri sellaiselta luonteelta, jota toivoin. Aika näyttää, millaiseksi se sitten paljastuu, kun aletaan tehdä jotain muutakin kuin ihmettelemään maailmanmenoa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti