Keskiviikkona oli hallitreenit. Taas syötin sille nameja melkein koko ajan. Tällä kertaa mukana oli käytännössä pieniä koiria ja isompien koirien kanssa ei juostu kovasti, joten Maa otti yllättävän lunkisti. Mä olin ihan ylpeä siitä. Tosin se on oppinut jo vaatimaan namia tai muuten se haukkuu ja pyytää namia. :) Että jossain mielessä tää homma tuntuu menevän vaan ojasta allikkoon. Mikä hienointa kuitenkin, me varovasti otettiin jopa paikkamakuuta. Nyt mun ei tarvinnut seistä metrin päässä ja syöttää jatkuvasti namia vaan menin jopa muutaman metrin päähän ja pidin naminannossakin taukoa. Ja Maa oli hiljaa ja keskittyi muhun. Jos toinen koira tuli samaan päähän hallia, Maa käänsi vähän korvaa, muttei oikeastaan edes kurkkinut. Helpotin heti näistä korvankäännöistäkin ja tulin lähemmäs. Aika hienoa edistystä, vaikka on tässä töitä tehtykin.
Torstaina mentiin extempore Koutsin rallytokovalkkuryhmään, kun siellä oli vapaa paikka. Niillä oli aiheena avoimen luokan rata ja me sujuvasti liityttiin joukkoon mukaan. Kun tutustuttiin rataan, jätin Mahlan seinään kiinni, tosin käskyn alle. Palkkailin sitä välillä. Kun olin kauempana, se vähän piippasi, mutta oli tosi rauhallisesti joka tapauksessa. Pyrin olemaan sen verran lähellä, että Maa olisi rentona. Tokohallit on helpompia ehdottomasti, koska niissä kukaan ei juokse esteillä. :)
Treenattiin pääasiassa sitä rauhoittumista ja syöttelin nameja Maalle. Ennen meidän radansuoritusvuoroa treenattiin niitä paria kylttiä, joista mulla ei ollut oikein mitään hajua. Aika nopsaan nekin siitä lähti sujumaan. Sitten mentiin radalle. Mä pyrin olemaan rauhallinen, kehumaan ja palkkaamaan aina ennen vaikeita juttuja. Halusin pitää ääntelyn kurissa. Siinä myös onnistuttiin aika hyvin. Mahla nimittäin oli suht hiljaa. Ainostaan niissä liikkeissä, mitä emme olleet aiemmin tehneet ja mulla ei ollut oikein mitään käskyä niihin, tuli ääntä. Ehkä sen takia, että olin itse epävarma, että mitä tässä pitikään. Muuten oikein hyvin. Käännökset, seuraaminen, perusasennot, maahanmenot yms. olivat sekä teknisesti hyviä, että hiljaisia. Maa oli oikein skarppina. Hyvä! Ehkä me voitais tällaisia juttuja tehdä useamminkin, sai kivasti sellaisen pienen jännityksen itselle, kun ei osannut itse niitä juttuja ja mentiin rataa. Ja kuitenkin rallissa saa kehua koko ajan niin se tekisi meille ehkä ihan hyvää. Täytyy pitää silmät auki, että josko tällaisia sattuisi kohdalle useamminkin.
Välissä otettiin paikkamakuuta, jossa menin muutaman metrin päässä olevan palkin taakse piiloon ja Maa oli tosi rauhallinen ja keskittyi hienosti. Se ei yhtään paineistunut muista koirista eikä aidan toisella puolella olevista koirista. Ja lopussa otettiin paikkamakuu myös ja silloin tuli seuraavan ryhmän outoja koiriakin jo halliin ja Maa oli silti rennosti. Jes! Pitäis vaan päästä treenaan enemmän. Se kai se mun suurin ongelma onkin, kun oon niin laiska treenaan, vaikka tänä talvena ollaankin tehty ihan tosissamme töitä hiljaisuuden ja rauhoittumisen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti