Kuulumisia

Taas voisi kertoilla kuulumisia. Hellettä pitää ja meillä vietetään päivällä lähinnä siestaa sisällä ja lenkitykset on keskittynyt aamuun ja iltaan. Mahla ei kuumuudesta ole moksiskaan, mutta Tuhka ei selvästi viihdy kuumassa. Siinä on taas se tyypillinen porokoira, mitä Mahla ei ole. :)

  

Viime viikonloppuna käytiin Juupajoen mökillä kääntymässä ja sielläpäin myös juhlimassa. Koirat oli mukana ja autossa odottelivat oikein mukavasti. Ne ei turhia reissaamisesta stressaa. Myös Ikaalisissa ehdittiin pyörähtää ja käydä joella uimassa. Tuhka kaahotti rannassa ja loikkasi puolihuolimattomasti veteen, sen uimareissun jälkeen se ei uudestaan jalkojaan kastellut. Nyt kuitenkin helteillä Tampereella ollaan käyty rannassa ja silloin se on kahlaamaan mennyt. Tässä blogitekstissä myös kuvia sekä joelta että Särkijärveltä.

Sunnuntai-iltana Jannella oli taas soututreenit ja me mentiin Viitapuistoon treenaan. Mahla sai tehdä tokoa, vähän seuraamista (hiljaisuutta), hyppynoudon alkeita edelleen ja paikkamakuuta. Paikallaanmakuu meni tosi kivasti ilman häiriötä. Otin etäisyyttä vähän enemmän ja kävin myös kopin takana piilossa. Hyvä Mahla, vaikkei tämä kerro mitään häiriössä toimimisesta. Kuitenkin edes jonkinlainen luotto tuohon touhuun on palannut. Kunpa en menisi sitä taas pilaamaan liian nopealla etenemisellä...

Tuhka sai tehdä putkea. Harjoiteltiin jo vähän sisäänmenoja muutenkin kuin suoraan. Aika kivasti Tuhka hakee jo putkeen. Mä yritän parhaani ohjata sitä fiksusti enkä vaan tyrkkiä koiraa jonnekin. Tuhka tykkää putkesta kyllä. Harjoiteltiin vauhdistakin eli ei pelkästään ihan putken suulta vaan kauempaa. Keli oli lämmin ja Tuhka kyllääntyi leluun kovin nopeasti, mutta nameilla teki hommia innokkaasti. Mietin, että treenattiin ehkä sitten liian kauan. Täytyisi muistaa pitää treenit oikeasti lyhyinä. Ehkä mä otan taas kellon käyttöön treenaamisessa kumpaisenkin kanssa (myös Mahlan tokotreeneihin!). Se vaan on luotettava kertomaan, ettei treenata liian kauan ja hyväksi todettu. Ensi kerralla taidetaan ottaa jo kaksi suoraa putkea ja edelleen jatketaan sisäänmenojen harjoittelua. Tänä kesänä ei ole tarkoitus mitään muuta estettä treenata kuin putkia ja ehkä pussia. Eli keskitytään hauskanpitoon, motivaatioon ja ohjaamiseen. Samoin tehtiin Mahlan kanssa aikanaan ja hyvin toimi. Mahlan (ja muutamien muiden tuntemieni koirien) terveysongelmien takia mä olen todennut, että muille esteille ei ihan oikeasti ole mikään kiire. Sitä paitsi muiden esteiden tuominen radalle on lopulta älyttömän helppoa, jos ohjaustekniikat on koiralle tuttuja putkiharjoituksista.

 

 

Maanantaina oli hajutreenit Mahlan kanssa ja nosteltiin vähän erilaisia esineitä, tehtiin lyhyt esinejälki. Se meni erinomaisen hyvin. Tämä jälki oli vedellä vahvistettu ja se tekee tosi hyvää. Nimenomaan palaaminen perusharjoituksiin tekee tosi hyvää varsinkin kun alkuvuodesta tuli treenattua paljon vaikeissa ympäristöissä ja vanhoja jälkiä, joissa ei ollut esineitäkään juuri montaa. 

 

Keskiviikkona pidettiin päivätreenit hajujutuista ja molemmat koirat olivat mukana. Mahla sai nostella puisia esineitä, kun ne on sille tosi hankalia. Tuhka sai hengata mukana muuten vaan, kerjätä nameja ja nähdä muita koiria. Tuhka hengaa mukana oikein hyvin, tosin rauhoittumiseen ja odottamisen harjoitteluun voisimme kiinnittää enemmän huomiota ja harjoitella sitäkin. Meille on nyt alkukesästä tulossa koulutusta rauhoittumisesta etenkin jäljestystouhuissa, joten toivon, että sieltä tulee vinkkiä, miten Tuhkan kanssa voisi luoda koko homman alusta alkaen niin, että se on rauhassa ja osaa rauhoittua. Mahla on sitä taitoa opetellut vasta nyt neljä-viisi vuotiaana ja voin sanoa, että olisi helpompi tie opettaa se pennulle... Niin ja Tuhkan kanssa ollaan tehty purkkirataa kotona. Nyt ollaan jo kolmessa purkissa, joista yhdessä on kohde ja kaksi muuta ovat tyhjiä. Mitään viitettä hajujen merkityksen ymmärtämisestä pikkuinen ei ole antanut, mutta eipä sillä kiire ole, kyllä se ajan kanssa tulee.

Tänään käytiin Koivistonkylän Mustissa ja Mirrissä pentupaineissa. Pentuja oli muutama paikalla ja kyllä ne painit sai aikaiseksi. Siellä oli pari arempaa pentua, jotka jäivät istuskelemaan reunalle. Tuhka yritti näitä monta kertaa saada mukaan menoihin, mutta ei ne lähteneet. Tuhka painoi tänään 9,6 kg.

 

Muuten ollaan vaan lenkkeilty eikä ihmeemmin olla käyty missään tai tehty mitään erikoista. Mulla on ollut aika kiirettä koulujuttuja tehden, kotona kylläkin. Mahla on taas vähän juntturassa etupäästä, mutta toivotaan, että se menisi taas hieronnalla ohi. Kyllä ne sen verran Tuhkan kanssa puuhailee, etten ihmettele, jos menee jumiin.

 

Oikeastaan kaikki lenkit ollaan tehty metsissä koirat vapaana. Tuhka ei ole hihnalenkkien makuun päässyt juuri ollenkaan. Joskus tullaan metsästä pois sillä tavalla, että tullaan alle 500 metriä kävelytietä, jossa koirat ovat kiinni. Hihnassakävelyntaidon pentu saa opetella sitten joskus. Nyt on paljon tärkeämpää, että se saa olla vapaana. Nämä Hallilan metsät ovat kovin mäkisiä ja kivisiä, joten aika ketteräksi Tuhka on oppinut juoksennellessaan ja kiipeillessään kivillä. Vähenevässä määrin se enää tupsahtaa kuonolleen sammaleeseen, vaikka sitä yhä etenkin kepin kanssa tapahtuu. Mahla ei varsinaisesti juoksentele Tuhkan kanssa. Välillä ne metsässä leikkivät samalla kepillä, mutta metsässä Mahlalla on omat haistelupuuhat, joten se ei pennusta kiinnostu. Sisällä sen sijaan Mahla on ottanut leikkitädinroolin välillä vähän liiankin tosissaan.

Viimeinen kuva on varsin tyypillinen näille kaveruksille. Lapsukaiset kiven päälle kiivenneinä. :)