Eilen illalla treenailtiin Viitapuistossa. Mahlan kanssa treenattiin tokoa. Hiljaisuutta ei nyt väännetty, eikä oikeastaan tarvinnut vääntää. Alussa otin perusasentoon hakeutumista ja seuraamista. Mahla oli vähän laiska seuraamaan, mutta piristyi kun vaadin muutakin kun vieressä laahustamista.
Varsinaisesti treenattiin hyppynoutoa. Hypyssä oli kaksi lautaa. Vein joka kerta kapulan, koska halusin sen aina tiettyyn kohtaan. Ensin lähelle keskelle, sitten lähelle oikealle ja vasemmalle. Sitten vähän kauemmas oikealle ja kaksi kertaa vasemmalle ja viimeiseksi keskelle kauemmas ja tämän viimeisen otin ihan luovutukseen asti. Muuten vahvistan sitä, että Mahla tulee hypystä takaisin ja palkkaan heti, kun se tulee hypystä yli enkä odota kapulan luovutusta. Hyvin toi eteen, kun en sanonutkaan mitään hypyn jälkeen. Sivulle laitetut kapulat laitan niin, että Mahla näkee ne hypyn sivusta eikä hypyn reunojen sisäpuolelta. Joka kerta toi hypyn kautta takaisin. Otettiin aika monta toistoa, mutta siitä huolimatta Mahla ei alkanut huutamaan.
Sitten otettiin tunnari. Mulla ei ollut pihtejä mukana, joten pudottelin kapulat suoraan rasiasta maahan. Niitä tuli viisi nippua niin, että yhdessä nipussa oli 2-3 kapulaa ja väliä nipuilla oli 20-30cm. Ensin oikea oli toinen oikealta. Mahla meni kapuloille vasemmalta, haisteli ekat tosi tarkkaan eikä heti huomannut, että kapuloita on enemmän. Ei silti nostellut tai maistellut vääriä ja sitten hoksasi jatkaa etsintää ja löysi oman. Se otti oman suuhun, toi pari metriä, tiputti kapulan maahan ja meni makuultaan ilmaisemaan sen. Kehotin tuomaan ja toi sitten. Toisella kerralla oma oli äärimmäisenä oikealla ja Mahla aloitti taas etsimisen vasemmalta. Nyt se eteni reippaasti omalle ja taas samanlainen tuominen. :)
Tunnariakin pitäisi päästä treenaamaan enemmän. Hajuerottelu ei liene mikään ongelma, mutta muuten liike on outo. Jo sekin, että kapulat löytyvät vasta muutaman metrin päästä. Yleensä hajutreeneissä etsittävät esineet voivat olla missä vaan ja Mahla lähtee niitä etsimään heti käskyn saatuaan. Tunnarissa sen pitäisi tajuta edetä ensin kapuloille asti. Ja sitten se tuominen. Mä olen yrittänyt opettaa, että esineitä ei maistella eikä oteta suuhun vaan ilmaistaan, joten tässä pitäisi vaan totuttaa koira siihen, että tämä kapula tuodaan. Mä luulen, että tämäkin on vaan totuttamiskysymys, koska hajuerottelun ja noudon erikseen Mahla kyllä osaa.
Loppuun otettiin paikkamakuuta. Otin etäisyyttä aika paljon ja sitten menin myös käymään piilossa kopin takana. Mahla makasi rauhallisesti. Kun tulin viimeisen kerran takaisin, odotin hetken koiran vieressä ennen kuin käskin istumaan. Silti se nousi hienosti istumaan. Ollaan käytetty tässä sitä, että en katso koiraa ennen kuin käsken. Siispä jo katseen siirtäminen koiraan tarkoittaa sille, että kohta pitää nousta ja niin kauan kun en katso, se makaa rauhassa.
Tuhkan kanssa tehtiin kahta putkea. Kaksi peräkkäistä suoraa putkea oli vaikea. Putkeen se hakeutui toki hyvin, mutta putkien välissä tuli mun jalkoihin eikä huomannut toista putkea. Ja kun se juoksee jo niin kovaa, että mä en meinaa ehtiä väliin ennen koiraa... :) Sitten laitoin putket laajan kaaren mukaisesti eli molemmat putket olivat hyvin loivasti kaarevat. Nyt toinen putki tuli koiran juoksulinjan eteen, joten se meni sinne hyvin. Mun ei edes tarvinnut olla ihan vieressä vaan metrin parin etäisyydelläkin Tuhka sujahti hyvin putkeen.
Harmittaa, että näiden hyvin menneiden toistojen jälkeen päätin vielä kokeilla suoria putkia eikä siitä enää tahtonut tulla mitään, kun Tuhkakin oli jo väsynyt. Pitäisi aina jättää tekemättä "kerran vielä" ja lopettaa, kun menee oikeasti hyvin eikä vielä malttaisi. Ja toisekseen, tästä lähtien suunnittelen treenit toistomääriä myöten aina ennakkoon ja pysyn suunnitelmassa, jollei mitään erikoista tapahdu. Ehkä siten maltan itse tehdä järkevästi hommia ja lopettaa helppoon.
Kuvat ovat Jyllistä sunnuntailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti