Helsingissä raunioilla

Lauantaita vietettiin tunnistusjälkiporukan kanssa "luokkaretkellä" Helsingissä HEPeKon raunioradalla. Rata on myös pelastuslaitoksen käytössä ja kyllä siellä yksi autollinen palomiehiä kävi myös jotain harjoittelemassa. Raunioratana tämä oli vähän erityyppinen kuin Hämeenlinnan rauniorata, joka on oikeastaan pelkkää betonia ja kiveä. HEPeKon radalla oli paljon kaikkea muutakin. Radalla on pienehkö raunio-osa, mutta aika laaja metsämäinen tai puistomainen osa, jonne on rakennettu paljon piiloja. Radalla on myös suuria korkeuseroja. Lisäksi harjoittelualueeseen kuuluu vanha rakennus (ilmeisesti entinen paloasema), jossa oli kolme kerrosta.

Mahla aloitti etsimään kadonneita rakennuksesta. Yksi maalimies oli kellarikerroksessa ja toinen ensimmäisessä kerroksessa ja nämä mulle itse asiassa myös kerrottiin, mutta muuten mentiin sokkona. Rakennuksessa ei ollut valoja päällä, joten ekassa kerroksessa oli hämärää ja kellarissa pimeää. Pimeässä kellarissa maalimies istui lattialla, mutta se tuotti selvästi ongelmia. Ekalla kerralla Mahla ei huomannut maalimiestä, mutta toisella kerralla kun sytytin valot viereiseen huoneeseen, Mahla tajusi, että hei, täällä on joku. Selvästi ne käyttää myös silmiä apuna. Toinen maalimies löytyi kaapista ja se haettiin ihan nenällä. :)

Sitten etsittiin ulkona. Maalimiehet olivat Mahlalle tuntemattomia eli sikäli hyvää harjoitusta, ettei aina haeta tuttuja. Maalimiehet oli sijoitettu melko lähekkäin. Ensimmäinen löytynyt oli pitkähkössä käytävässä maan alla, betoniputkea oli muutama metri ja sen jälkeen avarampi tila, josta haarautui pari reittiä vielä. Maalimies ei näkynyt putken suulle. Reippaasti Mahla putkeen meni. Sitten lähdettiin etsimään vähän eri suunnasta ja käytiin yksi metsikkö tarkastamassa. Kun palattiin takaisinpäin, Mahla nosti aika nopeasti hajun vähän alempaa rinteestä ja yhdestä laatikosta sitten löytyi toinen maalimies.

Vielä ihan lopussa otettiin kolmas setti Mahlalle. Se oli sellainen "kerran vielä", kun on hyvä fiilis niin täytyy antaa mahdollisuus vielä kerran epäonnistumiselle. Vai miten se nyt menee... Maalimiehet olivat tuttuja, tosin eivät ihan Mahlan parhaita kavereita kuitenkaan. Toivoin näitä maalimiehiä laajalle nurmialueelle eli ei varsinaisiin raunioihin. Nämä maalimiehet olivatkin sitten kaukana toisistaan aikalailla alueen eri reunoilla. Ensimmäinen löytynyt oli betoniputkessa myöskin haarassa eli ei näkynyt suuaukolle. Mahla sai hajun tästä kyllä hyvin, jäljesti perille. :) Jos meinaisi ihan pelkkää ilmavainua harjoitella niin alue pitäisi olla tallottu paljon paljon enemmän, vaikka siis koko poppoo kuljeskeli aluksi alueella ja tietysti treenatessa aluetta tallottiin lisää. Ja näille hajuerottelukoirille vieläpä tosi monen ihmisen (myös maalimiesten) talloma. Toinen löytyi lautahökkelistä, joka oli melko avoin eli hajut pääsivät leviämään hyvin, mutta näköesteenä oikein hyvä. 

 

Mahla oli tosi hyvässä moodissa etsiessään. Se teki rauhassa ja aktiivisesti töitä. Etenkin viimeisestä harjoituksesta jäi tosi hyvä fiilis. Käytiin lajaa aluetta läpi ja mulla oli luotto siihen, että kun joku alue on käyty läpi, siellä ei maalimiestä ole eli voitiin edetä järjestelmällisesti. Maalimiehet löytyivät itse asiassa tosi helposti eikä edestakaisin juoksentelua ollut ollenkaan. Mahla myös irtoaa aika kauas musta eli tekee itsenäisesti hyvin töitä. Ja siitä näkee selvästi kun se on tosi lähellä, koska sen häntä alkaa huiskata melkoisesti, kun se paikallistaa voimakasta hajunlähdettä. Mahla myös jaksoi tosi hienosti vielä viimeiseen harjoitukseen saakka, vaikka päivä olikin pitkä.

 

Tuhkan tehtävä oli pääsääntöisesti tutustua erilaisiin alustoihin ja sosiaalistua koiriin ja ihmisiin ja sitä varsin hyvin tekikin. Kun käytiin aluksi aluetta läpi, Tuhka pääsi parin muun koiran kanssa mukaan juoksentelemaan. Eikä pikkuista yhtään pelottanut tai jännittänyt alustat, vaikka niistä osa heiluikin jalan alla. Siellä se kulki kuin kotonaan.

 

Aika loppupuolella Tuhka pääsi sitten treenaamaankin. Otettiin kahdella maalimiehellä harjoitus. Ensimmäinen löytynyt maalimies oli sellaisen avoimen mökin ovensuun sisäpuolella ja toinen betoniputkessa lähellä päätä. Tuhkahan ei tiennyt yhtään mistä on kyse, mutta kuljeskeltiin vaan maalimiesten lähettyvillä (tiesin siis missä maalit olivat) ja mökkiin Tuhka meni maalimiehen mukaan ihan nenällä. Toinen maalimies löytyi niin, että kävelin betoniputken ohi ja kun Tuhka bongasi ihmisen, sai siltä palkan. Mä en mitenkään käskyttänyt tai houkutellut koiraa. Ainoastaan omalla liikkumisella ohjasin Tuhkaa oikealle alueelle, maalimiehiin se sai reagoida itse.

Kuvat on ottanut Jenni Korhonen.