Agilityluento ja ajatuksia

Olin tässä taannoin luennolla agilitysta lihashuollon, ravitsemuksen ja kisarutiinien näkökulmasta. Luennolla siis pureuduttiin lähinnä siihen, mitä ei tapahdu radalla vaan millä itse asiassa vaikutetaan suurimmaksi osaksi siihen, miten siellä radalla sitten suoriudutaan ja miten pidetään koira terveenä. Tämä on itselleni sikäli mielenkiintoinen aihe, että Mahla on opettanut näitä asioita paljon ja vahingosta viisastuneena (en silti tekisi nyt Mahlan kanssa asioita muuten eri tavalla kuin en olisi aloittanut agilitya ollenkaan...) Tuhkan kanssa yritetään löytää jokin kultainen keskitie.

Ravinnosta puhuttiin ensin. Pentu ruokitaan kuin aktiivinen aikuinen kunnes kiihkeimmän kasvun vaihe on ohi (rodusta riippumatta viimeistään 10 kk iässä) ja sen jälkeen aktiivisuustason mukaan. Tavallinen agility- ja harrastuskoira ei tarvitse mitään lisäravinteita. Rasituksessa olevalla koiralla vitamiinien saanti voidaan kuitenkin tuplata huoletta ja näin varmistaa, ettei puutteita tule, koska kulutuskin on suurempaa. Monet vitamiinit ja hivenaineet ovat tärkeitä etenkin palautumisessa.

Perusruokinnassa on tärkeä aktiivisella koiralla (ja muillakin) pitää huoli rasvojen määrästä. Kasvirasvasta saa "nopeaa energiaa", mutta eläinrasvat ja kalarasva ovat niitä koiran kannalta tärkeitä rasvoja. Erityisesti rasituksessa ja stressitiloissa koira tarvitsee rasvaa.

Suurin rasitus agilityssa ovat kiihdytykset ja käännökset. Suurin rikkoutumisen riski koiralla on hypyn alastulossa kääntymisessä. Alustan pito on olennainen rasituksen kannalta. Ja jos koira on vähänkin epäpuhdas liikkeiltään, ei treenata, ei yhtään.

Agility vaatii kuntoa ja voimaa. Mikäli koiralla ei ole näitä, se väsyy ja siitä tulee huolimaton. Kyllä, yhdellä agilityradallakin tämä näkyy saati pitkissä treeneissä. Erityisesti pujottelu vaatii koiralta lihaskuntoa.

Pennun liikunnasta liikkuu yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Pentu saa liikkua, se saa hyppiä ja tehdä mitä haluaa. Toisten koirien kanssa riekkuminen on erinomaista liikuntaa. Pakotettua liikuntaa esimerkiksi hihnalenkkeilyä, hihnassa ravauttamista, hyppyyttämistä tulee välttää.

Agilityssä oleellista ei ole lämmittely, se tulee hoidettua pissalenkillä ennen suoritusta. Oleellista on nimenomaan palauttaminen. Palauttava liikunta on aloitettava heti suorituksen jälkeen kävelemällä muutama sata metri. Se riittää. Koiran juomisesta on huolehdittava ja ruoka olisi syytä antaa kahden tunnin sisällä suorituksesta (proteiinipitoinen ruoka ja nestettä). Koiran lihashuolto on tehtävä muualla kuin itse suorituksen molemmin puolin, se on oltava osa arkea ja ylläpitävää. Venyttely ennen ja jälkeen suorituksen on tehtävä 5-10 minuutin aikaikkunassa ja venytysten on oltava lyhyet. Samalla pystyy tutkimaan, onko koira varmasti kunnossa ja huomaa mahdolliset muutokset.

Sitten kerron vähän omia ajatuksia. Tuhka tulee tekemään agilitya hieman eri tavalla kuin Mahla. Mahlan kanssa mulle tärkeää oli motivaatio ja opettaa koira nopeaksi. Tuhkan kanssa ei. Ensin pitää tulla tekniikan ja sitten nopeuden. Mä haluan koirasta ajattelevan. Mä haluan opettaa erityisesti hyppäämisestä sellaista, mitä koira ei tee "vasemmalla kädellä" siinä ohimennen vaan että se keskittyy siihen. Se on koiran kannalta tärkeä henkivakuutus. Me ollaan harjoiteltu tähän mennessä putkia. Joo, putkiin se saa juosta kovaa ja kasvatetaan motivaatiota niihin. Niistä on tultava koiralle palkkio, jotta se etenee putkiin itsenäisesti.

Tuhkan kanssa mä olen pyrkinyt tekemään putkiharjoitukset erityisen laadukkaasti. Mä haluan koiralle mahdollisimman vähän toistoja ja tehdä ne vähän toistot mahdollisimman hyvin. Tämä oikeastaan kahdesta syystä: mä haluan Tuhkalle hyvän motivaation (tuota koiraa pitää motivoida, se ei ole sille luontaista) ja mä haluan pitää sen terveydestä huolta. Sitä paitsi suurimman osan virheistä teen mä itse ohjauksessa, joten mulla itselläni on paljon enemmän harjoiteltavaa kuin koiralla.

Joitakin esimerkkejä, mitä teen eri tavalla: 

- Mahlaa hetsasin lähdöissä, että se pyrkii etupainoisesti kovalla pyrkimyksellä eteenpäin palkalle. Tuhkan kanssa vahvistan painonsiirtoa taakse ja mielenhallintaa ja vain malttamalla pääsee eteenpäin (eikä muuten yhtään vähennä halua mennä eteenpäin, kriteeri vain on eri). 

- Mahlan kanssa otin toistoja välillä suuriakin määriä kokeillen eri juttuja ja ratkaisten ongelmat heti tässä lopettaen onnistumiseen. Tuhkan kanssa pyrin muutamaan onnistumiseen ja palkkaan monipuolisesti. Ongelman syntyessä en Tuhkan kanssa ratkaise sitä heti vaan jätän mietintämyssyyn ja vahvistan sitä mahdollisesti arkielämässä ja seuraavassa treenissä. Pyrin pitämään mielessä koko ajan hyvän mielen treenien ideologian eikä niin, että hyvän mielen treenejä on vain yksi viidestä. :)