Ja sitten vähän jälkijuttuja. Jäljelle rauhoittumiskurssin toinen kerta oli viime torstaina ja tällä kertaa teema oli "älä yritä". Ei yritetty, tehtiin vaan ja hyvin meni. Mahlan kanssa rikottiin rutiinit. Otin sen autosta pantaan ja pitkään liinaan ja mentiin pissalenkille, moikkaamaan porukka ja jäljelle. Hienosti meni. Esineitä piti nostaa esineruudusta, mutta Mahla meni jälkeä "maalimiehelle", joka oli esineruudun tehnyt. Mitä niistä esineistä, kun paikalla on jäljentekijäkin! :)
Mahlan kanssa siis puretaan nyt rutiinit. Unohdetaan se valjaidenpukemisepisodi ja lähdetään vaan tekemään töitä. Nyt se ehkä onnistuukin. Näe koira, oli yksi viesti koulutuspäivästä. Näe nimenomaan muutokset koirissa. Ei ne ole välttämättä ihan sitä, mitä luulet. Katso koiraa välillä kauempaa ikäänkuin vieraan silmin. Mitä se koira on? Näin meille on käynyt. Sillä oli ongelma rauhoittumisen kanssa ja liian levottomana jäljelle lähtönä. Mutta sitten sille tuli ongelma valjaista, mutta se osaa rauhoittua itse jäljelle. Ajattelin kokeilla nyt jäljestämistä pannassa ja vähän myöhemmin sitten ottaa valjaat takaisin vaikka laittamalla ne jo autolla.
Tuhka on tehnyt ensimmäiset esineruutunsa. :) Tuhkan kanssa lähdetään niin pienistä esineistä, että se ei hae niitä katseella. Hauskaa tuo haistelu Tuhkasta on, semmosella innolla se nuuskutteli matolla, kun tehtiin toista ruutua ruskealla matolla metallinvärisillä klemmareilla. Eka kerta tehtiin ulkona hiekkaparkkiksella, jossa kasvoi hieman heinää ja mäkään en meinannut nähdä esineitä... Tuhka pääsi kyllä hyvin jyvälle tästä. Mä yritän luoda Tuhkalle vahvan pohjan nimenomaan nenä alhaalla työskentelystä. Nenä on kyllä helppo saada ylös (tuoreet jäljet, ilmavainu/haku, metsäpohja), mutta se on vaikea saada alas (vanhat jäljet, kovat alustat, pienet esineet). Toki haluan Tuhkasta monipuolisen etsintäkoiran kuten Mahlaa on opetettu. Koiran tehtävä on hakea jotain ja itse se tietää, kuinka parhaiten hakee. Jälkiteemaan liittyen, ei meidän ohjaajien tarvitse yrittää, annetaan koiran tehdä duuni ja otetaan vastaan, mitä se antaa. Mitä muuta me voidaan, jos halutaan oikeasti toimivia koiria. Ei me silloin voida itse yrittää tai koira jossain vaiheessa sanoo, että etsi itse, kun muka paremmin osaat viimeistään koiralle haastavassa tilanteessa.
Mahla jää kuitenkin juhannuksen jälkeen ansaitulle tauolle hajuhommista. Pitää koiran saada lepoa. Yritetään keskittyä tokoiluun ja toivottavasti vähän paimennukseenkin tässä välissä. Sitä paitsi me ollaan treenattu alkuvuodesta lähtien niin ahkerasti, että tauko tekee hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti