Treenailtiin kesän alussa vielä parit hajutreenit. Käytiin pienemmällä porukalla Särkänniemessä hengailemassa. Sinne saa nykyisin mennä ilmaiseksi alueelle, joten me käytimme tilaisuuden hyväksi ja käytiin pyörimässä siellä. Mahla otti tosi rauhassa eikä välittänyt härveleistä. Meteli ei ollut mitenkään hirmuinen ja koska keli oli sateinen ja kolea niin väkeä ei kovin paljon ollut, mutta korkealla pyöriviä härveleitä kyllä oli riittämiin. Jälkeä tehtiin tutulla maalimiehellä tuore hurlumhei. Mahlan jälki meni Angry Birds -puiston läpi ja Mahla teki hyvää työtä. Mentiin pannalla ja tavallisella hihnalla, koska pidempää liinaa ei voisi tuollaisessa paikassa käyttääkään. Ihmiset ja laitteet eivät häirinneet Mahlan työskentelyä.
Tuhka pääsi myös vähän hengaamaan. Huvipuistoalueelle ei Tuhkan kanssa menty, mutta metrilakua käytiin ostamssa ja mentiin huvipuiston reunalle istuskelemaan ja ihmettelemään maailman menoa. Tornado-"vuoristorata" pyöri siinä ympärillä, mutta Tuhka ei muuta kuin katsellut härveliä. Muutenkin se otti lunkisti. Mutta kyllä tämä sen verran hyvä kokemus oli kaikkinensa, että joskus myöhemmin (ei ehkä enää tänä kesänä) mennään taas hakemaan uudenlaista haastetta.
No sitten sattui ja tapahtui juhannusta edeltävänä viikolla. Yhtenä iltana lähdettiin normaalisti iltalenkille ja Tuhka loukkasi itsensä. Mä en tiedä, mitä tapahtui, mutta Mahlan kanssa ne eivät leikkineet eikä Tuhka mistään hypännyt, mutta vasemman etujalkansa se satutti. Onneksi ei oltu ehditty pitkälle, joten palattiin nopsaan takaisin. Seurasin Tuhkaa sen illan, mutta se ei selvästikään halunnut liikkua ja ontui jatkuvasti, joissain asennoissa se aina vingahti. Mä kävin tassut läpi, mutta mitään en löytänyt. Seuraavana aamuna Tuhka ontui edelleen ja selvästi vältti liikkumista. Mahlan kanssa se olisi halunnut leikkiä, mutta aina johonkin sattui. Mietin, että soitanko eläinlääkärille vai seuraanko vielä. Olin kuitenkin lähdössä koirien kanssa juhannuksenviettoon maalle, joten totesin, että kai me siellä eläinlääkärissä käydään ennen, ettei tarvitse miettiä, että onko jotain rikki ja pitäiskö lähtee Tampereelle lääkäriin eri reissua ja juhannuksen pyhätkin oli tulossa. Joten mentiin sitten lekuriin.
Tuhka tutkittiin ja se aristi vähän joka paikkaa, mutta selvä kipukohta löytyi vasemman olan/lavan alueelta. Meidät otti eri lääkäri vastaan, mutta ortopedi Juha Kalliolta löytyi sen verran aikaa, että hänkin tutki Tuhkan ja päätti kuvata kyynärät, olat ja vasemman lavan. Eli koiran etupää on nyt sitten jo 4 kk ikäisenä läpivalaistu... Seuraavana päivänä vasta Juha ehti käydä kuvat läpi ja mulle soiteltiin, että mitään ei löytynyt. Tuhkan etupää on kehittynyt aivan normaalisti ja on täysin terve. Hyvä. Tämänkertainen sattumus oli siis lihasperäistä. Tuhka jäi levolle, vaikkakaan parin päivän päästä pikkukoiraa ei enää levossa pystynyt pitämään mikään. Muutaman päivän ajan se aina silloin tällöin juostessaan vingahti. Lenkit jätettiin pois, mutta vapaana se pihalla sai muuten olla. Myös Mahlan kanssa leikkimistä rajoitettiin, mutta leluilla se sai leikkiä ihan niin kuin ennenkin. Nyt tulee kohta kaksi viikkoa eikä Tuhkasta enää mitenkään huomaa, että se olisi kipeä. Olen sitä varovasti opettanut tai totuttanut hierontaan, mutta sen osalta on kovin vaikea sanoa yhtään mitään, kun sen verran hellävaroen sitä vielä saa käsitellä, koska se ei meinaa muuten rentoutua. Agilityn putkijutut jätettiin myös tauolle. Mä en treenaa, jos vähänkin tuntuu, että koira ei ole kunnossa, vaikkei mitään sen suurempaa vielä treenatakaan.
Tuhka on tehnyt hajutreenien osalta purkkirataa ja etsinyt piilotettua hajulappua, mikä sujuu ihan kivasti. Selvästi sillä on jokin kiinnostus vieraaseen hajuun. Mahla jäi Särkänniemitreenien jälkeen tauolle ja ollaan tässä ainakin heinäkuun loppuun hajuhommista tauolla. Mulla on kyllä ainakin kolmet treeni-ideat takataskussa syksylle, mutta ne ovat vasta syksylle. Vetääkseni yhteen kevään ahkeran treenaamisen voisin sanoa, että Mahla on taas kehittynyt kovasti, se kykenee pitkäkestoiseen työskentelyyn, mutta jatkossa täytyy muistaa harjoitella entistä monipuolisemmin erilaisia alustoja ja erilaisia esineitä ja mikä tärkeintä, saada tuntemattomia jäljentekijöitä. Ollaan nyt tehty aika paljon tutuilla jäljentekijöillä (vaikkakin treenikavereita on paljon eli ihan samoja tyyppejä ei kerrasta toiseen sentään haeta), mutta selvästi me kaivattais enemmän vaihtelua.
Mä olen ollut leireilemässä ja ollaan lähdössä pyöräreissulle ja koirat ovat hoidossa vanhemmillani. Hyvin on mennyt ja koirat nauttivat maalla olemisesta. Aika on tosin lomailua myös koirille, koska ne saavat vähemmän lenkkejä ja mitään aivojumppaa ne eivät saa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti