Sunnuntai-iltana eli eilen käytiin Viitapuistossa treenaamassa. Mahla aloitti hiljaisuudella, seuraamisella ja perusasennolla. Mahlalla on valeraskaus ja se vaikutti selvästi tekemiseen. Mä en katsonut läpi sormien sen vätystelyä vaan vaadin ja sain siltä ihan hyvän ilmeen esiin.
Ruutua harjoiteltiin pitkästä aikaa. Keskellä oli palkkakuppi ja otettiin ruutuunlähetykset kaukaa. Selvästi harjoittelemattomuus näkyi siinä, että Mahla hakeutui oikealle etumerkille ja siitä sivusta jostain sisälle. Eli paljon suoraa ruutuun juoksemista tarvitaan, jotta se palauttelee taas mieleen, että se namikuppi on siellä keskellä. Neljä toistoa taidettiin ottaa vähän eri suunnista.
Sitten hyppynoutoa otettiin kaksi toistoa. Ensin kapula sivussa oikealla ja sitten sivussa vasemmalla eikä kovin kaukana esteestä (20 cm korkeutta). Mahla teki hienot noudot ja varmasti palautti hypyn kautta. Hyvä.
Ja vielä paikkamakuu. Ensin menin 2 minuutiksi kopin taakse piiloon ja Mahla makasi tosi rauhassa. Sitten vielä lyhyempi niin että jäin näkyviin ja kävin kaksi kertaa palkkaamassa. Molemmat paikkamakuut päätin siten, että menin viereen, odotin ja palkkasin maahan, odotin ja käskin istumaan ja hienosti nousi molemmilla kerroilla. Nyt vaan tarvittais muita koiria tähän kuvioon mukaan.
Tuhkan kanssa harjoiteltiin putkia. Ongelmaksi havaittiin koiran toimiminen mun vasemmalla puolella (tokopuoli). Se ei osaa kulkea sillä puolella. Illalla lenkillä keksin syynkin. Mahla hakeutuu aina vasemmalle puolelle ja palkkaan sen ulkonakin ja arjessa yleensäkin siltä puolen. Tuhkalla ei ole tilaa siellä, joten se tulee oikealle. Täytyy nyt jatkossa kiinnittää huomiota siihen, että Tuhkakin alkaa tulemaan vasemmalle ja Mahlan voi aina käskeä kuitenkin toiselle puolelle.
Vasemman puolen ongelmia lukuunottamatta Tuhka tykkää humputella putkissa. Ensin se leikki lelulla, mutta kyllääntyy siihen turhan nopsaan. Mä en halua sitä kuitenkaan treenata namikupilla (vaatisi apparin, ettei tarvitse ikinä kieltää kupille menosta, mistä tulee ongelmia, kun kupista pitää luoda mahdollisimman vetovoimainen juttu) ja kädestä en halua palkata, jottei se kiinny mun käteen. Pitäisi löytää tai keksiä jokin lelu, johon saa nameja, mutta mielellään niin, että koira saa ne namit itse sieltä pois eikä vaadi mua avaamaan lelua. Mietitään mietitään... Vahinkotavaramyymälässä oli viimeksi erilaisia ketunkarvoja poistohintaan ja alle kympillä niitä ostin ja ajattelin tehdä niistä leluja.
Ongelmia kohdatessa pitäisi aina muistaa, että ei ala hinkkaamaan niitä heti vaan ottaa ongelmakohdan seuraavan treenin teemaksi. Mulle se vaan on vaikeaa, kun haluaisi päättää kuitenkin hyvään suoritukseen, mutta sitten tulee treenattua liikaa. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa, kun alkaa oppia, että Tuhka on Tuhka eikä mun välillä sekavaakin ohjausta hyvin lukeva itsenäinen Mahla. Eli ensi kerralla harjoitellaan juurikin vasenta puolta ja jatketaan kahden suoran putken harjoituksilla. Sitten voidaan siirtyä ehkä mutkaputkiin jo ja musta tuntuu, että niissä ei ole mitään ongelmaa, koska loivia mutkia se on jo juossut. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti