Aksaa, raksaa, paimennusta...

Koirat on ollut lomalla ja jatkaa ensi viikolla lomailua, joten vähän piristyttiin täksi viikoksi. :)

Keskiviikkona käytiin Viitapuistossa treenaamassa aksaa. Mahla sai ensin tehdä vähän tokoa, mutta kauempana treenaavat aksakoirat tekivät taas niin suuren häiriön, ettei sitten kauaa mitään oikeita juttuja päästy tekemään. Oikeista jutuista tehtiin tolpan kierrosta stoppeja sekä seisomaan että maahan. Mahla oli vallan pätevä!

Tuhka treenasi kahta putkea, joista toinen oli musta putki. Edelleen Tuhkan on vaikea hahmottaa mustaa putkea. Se kyllä menee putkeen hyvin, kunhan löytää pään, mutta selvästikin mustasta on vaikea erottaa, että siinä on suuaukkokin. Tuhka irtoaa putkelle hmm ihan ok. Ei vielä mitenkään hyvin, mutta ei jää käteenkään kiinni. Valssilla ja persjätöllä treenattiin myös puolenvaihtoja eli lähinnä siis totutan pikkuhiljaa pikkuista siihen, että mä teen eri juttuja radalla. Treenien lopuksi Tuhka pääsi vielä leikkimään ihanan Famin kanssa.

Torstai-iltana oli rakennusetsintätreenit Koirakoutsilla. Koirakoutsi laajentaa tilojaan hallirakennuksen toiseen päähän, missä on ollut jonkin sortin huoneita kahdessa kerroksessa, asunto ja vähän varastotilaakin. Näihin tiloihin päästiin treenaamaan nyt ennen kun niitä aletaan remontoida käyttökuntoon. Ihan mahtava paikka, vaikka tilat olivat melko tyhjiä eli piiloja oli rajallinen määrä. Treenattiin hämärässä ja pimeässä eli valoja ei juurikaan käytetty.

Mahla on tauolla, mutta ei jätetty tätä tilaisuutta käyttämättä vaan otettiin helppo ja hauska harjoitus. Maalimiehinä oli Mahlalle tuntemattomat pikkupojat ja etsintäalueena koko käytössä oleva tila (alakerta+yläkerta). Ensin käytiin alakerta läpi. Mahla teki töitä rauhassa ja tosi hienosti. Viimeisessä isommassa varastossa oli tosi pimeää ja kierrettiin se pari kolme kertaa ympäri. Sen jälkeen mulla oli aika varma fiilis, että alakerrassa ei ole ketään. Mentiin yläkertaan ja heti rappusten yläpäässä Mahla otti hajun aulassa oven takana nurkassa olevasta maalimiehestä ja meni suoraan sinne. Sitten kierrettiin kaikki muut yläkerran tilat ja viimeisenä mentiin keittiöön. Mahla pyörähti keittiön kaapistojen edessä, sai hajun, kierteli saarekkeen, pöydät ja aika nopeasti alkoi hakea kaapistoista ja sieltähän alakaapista toinen maalimies löytyi. Tosi hienoa työtä Mahlalta ja olen erittäin tyytyväinen treeniin!

Tuhka pääsi vähän höntsäämään myös. Toiveeni oli, että sille otetaan pienemmällä alueella (pelkkä yläkerta) kaksi maalimiestä niin, että maalimiehet ovat pimeässä, jolloin Tuhka ei pääse näkemään heitä. Tuhka ei ole ihmisiä etsinyt kuin keväällä kerran raunioilla, joten mentiin vaan yläkerran aulaan, jossa päästin koiran irti ja käskin etsiä. Kovasti se lähti nuuskuttamaan. Ohjailin sitä huoneesta toiseen etenemään etsinnässä, vaikkei se tiennytkään, mitä pitäisi tehdä ja mitä pitäisi löytää. :) Aulan oven alareunaa se alkoi haistella enemmän ja palasi siihen yhä uudelleen, silloin itsekin bongasin oven takana olevan maalimiehen. Hetki meni kuitenkin, että Tuhka keksi mennä oven toiselle puolen. Tuhka meni reippaasti myös täysin pimeään pesuhuoneeseen ja saunaan. Se nuuskutti kuuluvasti, kun se meni pimeässä. Ekalla kerralla se ei pesuhuoneesta ketään löytänyt, mutta kun se meni uudelleen ja kiersi koko pesuhuoneen seinien virtä ja haisteli tarkasti, se löysi seinän vieressä seisovan maalimiehen. 

Eli tosi hieno treeni myös Tuhkalla! Nenää se ainakin käyttää ja ehkä taas sai ideaa siitä, mikä on merkityksellinen haju. Halusin Tuhkan maalimiehet pimeään siitä syystä, että se saisi alkuun harjoituksia, joissa se löytää pelkällä nenällä. Koirat käyttää tosi vahvasti nenän lisäksi silmää etsinnässä (ja toki saakin käyttää!), joten yritän nyt alkuun saada sen nenän käyttöön

Tänään sitten aamulla suunnattiin matka Kangasalle paimentamaan. Siellä on alkanut tänä kesänä toimia Swedun paimennuskoulun haarakonttori ja käytiin tsekkaamassa, millainen paikka se on ja täyttääkö se mun toiveeni paimennuspaikasta. Ensin vähän kauhistuin, kun pääsin perille ja näin pienen aitauksen, johon tuotiin kolme lammasta... Jos olisin saanut siinä vaiheessa lähteä kotiin niin ois mieli tehnyt. No, mä sitten selitin mitä me ollaan tehty ja miten, jotta kouluttaja ymmärtäisi, että me ei ehkä haluta tehdä asioita niin kuin jotkut muut. Mentiin aitaan ja Mahla lähti tekemään töitä. Lampaat olivat kovin liikkuvaisia eivätkä hakeutuneet ihmisen luo, aita oli pieni ja Mahla käytti ääntä (kuten pienissä aitauksissa ennenkin tämä on nähty) ja koska Mahla on aika vahva koira niin lampaathan meni koko ajan toiselle puolelle aitausta eli pakoetäisyys oli sen verran suuri, että mitään tasapainossa kuljettamista ei voinut toteuttaa. Eikä sen puoleen, ei siinä aitauksessa olisi paria metriä pidempään tasapainossa pystynytkään kuljettamaan...

Mutta Mahla veti olosuhteisiin nähden hienosti! Mä olen tosi yllättynyt, kuinka rauhassa se kuitenkin oli ja se itse asiassa aloitti heti alusta alkaen oikealla asenteella tekemään hommia. Se vaan ei ikinä päässyt rauhalliseen kuljetusvaiheeseen ihan siitä syystä, että tilaa ei ollut. Tauon jälkeen otettiin käyttöön hieman isompi aitaus. Siellä sain palautella mieliin Mahlalle riittävän pitkää hakukaarta. Mahla kun olisi mielellään sysännyt aina suoraan hakemaan lampaita. Hyvin se lähti kuitenkin kaarta tekemään reilummin (edelleen niin liikkuvaiset lampaat...) ja saatiin aikaiseksi välillä sellaista hallittuakin paimennusta. Tosin tämäkään aitaus ei ollut millään tavalla iso ja mikä siinä on niin ikävää on se, että koira joutuu koko ajan menemään aitoja pitkin ja lampailla on jatkuvasti veto aitoihin eli mitään luonnollista rauhallista paimennusta ei ehdi tapahtua missään vaiheessa.

Voidaan toki käydä joskus myöhemmin kesällä täällä uudestaan. Kouluttaja oli mukava ja juteltiinkin aika paljon paimennusjutuista. Mahdollisuudet tuolla on toki aika rajalliset. Reissu jäi kaikesta huolimatta plussan puolelle ehkä lähinnä siksi, että vaikka tilanne oli Mahlalle selvästi haasteellinen, se selviytyi siitä hienosti. Taas se sai uudenlaisen kokemuksen, jota jäädä pohtimaan. Näiden erilaisten kokemusten avulla se kehittyy. Ei ole mitään yhtä ja samaa kieputusta, mitä tehdään aina ja koira oppii ehkä siihen vaan sen synnynnäinen lahjakkuus pääsee esille, kun se joutuu aina uudenlaisten haasteiden eteen ja aina joutuu miettimään, että mitäs nyt. Ja synnynnäistä lahjakkuutta Mahlalla on niin paljon, että se mukautuu tilantaisiin, se oikeasti miettii ja kokeilee ja se näkyy muutoksena sen käytöksessä ja se löytää oikeita keinoja kuhunkin tilanteeseen. Se on mielestäni sitä lahjakkuutta, mitä jalostuksessa pitäisi suosia, koska se tekee koirasta hyvän työkoiran. Toki melkein koira kuin koira saadaan opetettua tietynlaiseen paimentamiseen tai kilpailuihin, mutta se oikea lahjakkuus tulee esille, kun joudutaan tilanteisiin, joihin koiraa ei ole suoranaisesti koulutettu.

Sen päätöksen tein, että tähän paikkaan ei kuitenkaan mennä Tuhkan kanssa aloittamaan. Tällainen on oikeasti haastava tilanne eikä se tuota pennulle kuin kiihkoa juoksuttaa lampaita (kolme lammasta ei ole lauma eikä käyttäydy kuin lauma) eikä yhtään itsevarmuutta eikä tarjoa mahdollisuutta kypsyä vaan pikemminkin vaatii heti koiralta osaamista. Sitä mä en halua. Mä luulen, että Tuhkalla ei ole samaa lahjakkuutta kuin Mahlalla ja sen tiedän, että sillä ei ole samaa kovuutta kuin Mahlalla oli jo kun se 8-kuisena paimensi ensimmäistä kertaa, joten sitä tärkempää, että se saa hyvät eväät alkuun. Tänään käytiin kyllä aidan takaa vähän katsomassa lampaita ja ensin ne aiheuttivat pöhinäreaktion (kuten kaikki muukin outo tai "outo"), mutta kyllä se siihen sitten rentoutui.