Tuhka 5 kk

Tuhka-jätkällä on nyt 5 kuukautta mittarissa. On ehkä paikallaan hieman koota tapahtunutta yhteen. Tuhka painoi reilu viikko sitten 12,5 kg ja korkeutta sillä on vielä Mahlaa (49 cm) vähemmän. Hyvin se on kasvanut ja vaikka tuossa vähän takapakkia liikunnan suhteen tulikin loukkaantumisen myötä, se on ihan mukavassa kunnossa. Sen liikunta on melkein kokonaan vapaana liikkumista metsissä ja pelloilla. Hihnalenkkejä se ei edelleenkään ole tehnyt ja hihnassa on kävelty lähinnä vain paikasta metsään ja metsästä pois muutamia satoja metrejä.

Muita koiria Tuhka on tavannut jonkin verran. Se on ehdottomasti sosiaalisempi kuin Mahla on koskaan ollut. Tuhka lukee koiraa hyvin ja on nätisti niin pienten pentujen kuin isompien koirien kanssa. Alkuun Tuhka vähän jännitti muita koiria, mutta nykyisin kaikki on sen mielestä sen kavereita. Tarkoitus on myös jatkossa käydä pentupaineissa tutustumassa erinäköisiin toisiin koiriin. Koirapuistoihin me ei mennä Tuhkankaan kanssa, mutta tuttujen aikuisten koirien kanssa leikitään mielellään. Tuhka tosin on enemmän etäleikkijä kuin painija ja siis osallistuu muiden koirien leikkeihin lähinnä innostumalla itsekseen. Vauhdikkaat leikit isompien koirien kanssa jänskättävät edelleen vähän Tuhkaa.

 

 Ihmisiä kohtaan Tuhka on melko välinpitämätön. Hajutreeneissä kun käytiin koko kevät pikkuisenkin kanssa, treenikaverit syöttivät sille nameja niin nykyisin se menee heiltä kyllä kärttämään nameja, mutta edelleenkään muista ihmisistä se ei välitä. Ketään se ei pelkää eikä ole pitänyt outona, mutta sitä ei vaan kiinnosta. Kehitysvammaisia Tuhka on käynyt kerran katsomassa, mutta heidänkään ehkä hieman äkkinäiset liikkeet ja kovaäänisyys ei aiheuttanut Tuhkassa mitään reaktioita, se oli oikein hienosti. Parin päivän ajan meillä vieraili alle kaksi vuotias pikkutyttö ja sekin oli Tuhkalle positiivinen kokemus. Vähän jännitin, että innostuuko Tuhka leikkimään ja napsimaan, mutta ei, Tuhka oli oikein rauhassa ja vaikka tyttö halusi taputtaa (=lyödä päähän) ja ottaa kuonosta kahdella kädellä kiinni, Tuhka oli oikein kärsivällisesti. Harjoiteltiin tytön kanssa vähän koiran oikeaoppista silittämistäkin. :)

 Luonteeltaan Tuhka on hyvin erilainen kuin Mahla. Tuhka on suora ja se tekee pahojaan lähinnä niin, että tulee huomatuksi. Se kantaa kenkiä, mutta ei pureskele niitä muuta kuin silloin, kun joku ihminen tulee ja näkee. Se ottaa sohvasta hampailla kiinni ja odottaa, että joku huomaa. Vaikka me emme ole varsinaisesti mitään tavaroita tai johtoja siirtäneet syrjään, Tuhkan pahanteko on jäänyt yölampun sähköjohdon tuhoamiseen ja tuohikontin maisteluun. Ilmeisesti sillä on ollut riittävästi aivojumppaa ja muuta (esim. Mahla), mihin purkaa energiaa.

Tuhka on pehmeämpi kuin Mahla, mutta toisaalta se on sitkeä ja tottuu asioihin nopeasti. Se ei ole ollut pelokas missään uudessa paikassa, missä ollaan käyty. Se kulkee erilaisissa paikoissa (erilaisilla alustoilla, raunioilla, pimeässä huoneessa yms.) aika rohkeasti ja itsenäisesti. Alkuun Tuhka pöhähti aina outoja asioita. Pöhähtely on vähentynyt, mutta edelleen Tuhka on selvästi ilmoittava koira. Mitään turhaa se ei saa räksyttää tai jäädä haukkumaan eikä kyllä jääkään. Mahla on tässä ehkä hyvä esikuvakoira, Mahlalla kun ei ole minkäänlaista vartioimistaipumusta eikä se oikein ilmoitakaan mistään niin ei se ainakaan ruoki Tuhkan käytöstä. Treenikaveritkin ovat Tuhkaa rohkeaksi ja itsenäiseksi sanoneet.

Tuhka on aloittanut harjoittelemaan ihmisen ominaishajun erottelua ja on tainnut päästä siitä jo hyvälle jyvälle. Lisäksi se on päässyt kerran raunioille ja kerran ollut mukana rakennusetsinnässä. Ne ovat olleet sille oikein hyviä kokemuksia. Esineruutua ollaan otettu hiekalla pari kertaa myös eli nenänkäyttöä ollaan harjoiteltu. Agilityn osalta Tuhka on päässyt harjoittelemaan putkia. Se tykkää putkista, mutta sellaista paloa ja intohimoa sillä ei ole, mikä Mahlalla oli jo ihan pienestä lähtien. Tuhka ei myöskään leiki taisteluleikkejä yhtä mielellään vaan lähinnä rallattelee leluilla itsekseen. Taistelutahtoa siltä ei siis löydy samalla tavalla kuin Mahlalta. Tokon tai perustottelevaisuuden osalta ollaan harjoiteltu luoksetuloa, maahanmenoa, istumista ja paikallaanoloa sekä joitakin temppuja. Pääsääntöisesti oikeastaan ei mitään. :)

Oikein olen ollut tyytyväinen poikaan. Sen kanssa saa yhteistyön sujumiseksi tehdä töitä, mutta toisaalta se kyllä tekee mielellään hommia. Jokin on mennyt kuitenkin oikein, koska se on hyvätapainen eikä säntäile vaan kuuntelee kyllä. Kaupunkikoiran virka alkaa hoitua pikkuhiljaa yhä paremmin ja maalla se saa rallatella menemään ihan miten vaan. Suurta riistaviettiä sillä ei ole, joten linnut ja muut ovat saaneet olla hyvinkin rauhassa. Syksyllä kun palataan kokopäiväisesti taas kaupunkiin, taas panostetaan uusien kokemusten hakemiseen (linja-auto, Treen keskusta jne), mutta nyt vielä loppukesän se saa olla koiramaisen rennosti maalla, olla paljon vapaana ja paljon pihalla, kaivaa maata ja syödä sammalta. :)