Viikonloppu vietettiin Savon sydämessä Kuttukuussa paimennusleirillä. Koska kuvia tuli tällä kertaa sen verran runsaasti ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kirjoittelen kuulumiset kuvien muodossa.
Ensinnäkin päiväsaikaan oli luvattu hellettä niin paljon, ettei silloin voi paimentaa. Niinpä noustiin aamulla viideltä paimentamaan ja saatiin ennen yhdeksää aamun paimennukset tehtyä ja alettiin viettämään päiväsiestaa. Illalla sitten yhdeksän aikoihin jatkettiin ja sunnuntaiaamuna taas viideltä. Yöllä oli kieltämättä hyvä tehdä hommia. Hyttysiä oli miljoona, mutta mitä niistä. :)
Lauantaiaamuna aloitettiin Mahlan kanssa pienemmässä aidassa ja tehtiin ihan perustasapainossakuljetusta. Mahla teki oikeastaan alusta asti hyvällä asenteella. Ei tarvinnut enää keskustella yhtään tehdäänkö vaiko eikö tehdä. Tehtiin myös yksi häkitys ja häkistä poisotto. Mahla tarvitsi tukea, kun mentiin häkkiin hakemaan lampaita. Toisella kierroksella kun tehtiin sama ja avasin häkin portin niin Mahla meni sinne rohkeasti ja itsevarmasti kuin olisi sitä aina tehnyt. :) Nopeasti se rohkeus sitten löytyi.
Kikkailtiin vähän kulmien ja irrallisten porttien kanssa. Pyrin ohjaamaan niin, että kaikki lampaat kiertävät portin. Ja kyllä se onnistuikin, kun ilmaisin haluni Mahlalle tarpeeksi suoraan ja ajoissa. :)
Mahla haki tasapainoa hienosti kääntyessä ja kun lähetin sitä kaarelle. Tosin itse se menee vähän turhan läheltä lampaita eli saisi tehdä (haku)kaarta vähän kauempaa. Kun muistan siitä muistuttaa, Mahla kyllä lähtee kauemmas lampaista.
Ekana yönä Tuhka oli pitkän automatkan jälkeen hyvin pirteä (=nukkunut hyvin), joten virtaa piisasi niin, ettei me paljon nukuttu. Nämä kuvat ovat lauantailta, kun koirat innostuivat leikkimään keskenäänkin.
Keskeytinkö jotain... :)
Paimentaminen on kivaa eikä ainakaan liian vakavaa. :)
Isossa aidassa tehtiin peruskuljetustakin. Mahla rauhoittui selvästi, kun tilaa oli enemmän.
Pakoetäisyydestä puhutaan paimennuksessa paljon. Tässä yksi esimerkki kuinka kaukana Mahla voi olla ja silti lampaat ovat hyvin mun luonani. Koiran ei tarvitse olla lähellä, mutta toisaalta lampaat tulevat luottavaisiksi rehdistä paimenkoirasta ja päästävät lähellekin.
Ihan uutena juttuna harjoiteltiin ränniä. Lampaat saatiin rännin suulle tosi helposti vaan niin, että kävelin sinne, Mahla toi lampaat perässäni. Pysäytin koiran sitten siihen suulle niin, että lampaat jäivät aitojen sisäpuolelle. Poistuin aidoista kohti koiraa, jolloin lampaat jäivät paikalleen. Koira sai olla paikallaan, kunnes lampaat olivat yksitellen menneet kapeasta rännistä läpi ja sitten vasta vapautin sen tulemaan itsekin läpi. Kun ränniä tehtiin, Mahlan antama paine oli oikein hyvä ja lampaat käyttäytyivät rännissä rauhallisesti ja matka pääsi jatkumaan rauhallisesti.
Pari kertaa oltiin laitumella, kun tehtiin lammasryhmän vaihtoja. Samaan aikaan eri aidoissa oli treenaamassa kaksi ryhmää ja toinen ryhmä piti vaihtaa siten, että se kuljetettiin meidän laitumen läpi. Sitä varten vietiin oma ryhmä nurkkaan ja oli tarkoitus pitää se siinä. Mahlalle tämä tilanne oli uusi enkä mäkään osannut sitä hirmuhyvin auttaa. Kuitenkin saatiin pidettyä (Sinikan ja Muffyn tuella) oma ryhmä hallussa, mutta sitten toinen ryhmä karkasi meidän luo, joten lopputulos oli se, että kaikki lampaat lähtivät vaihtoon. :) Mahla kokeili kuvanmukaisesti erilaisia tapoja hallita laumaa ja kiipeili mm. kivien päällä. Siitä ei apua ollut, mutta kuvaa hyvin Mahlan omien aivojen käyttöä paimentaessa. Se kokeilee ja tekee eikä sitä tarvitse ohjata tai käskyttää koko ajan. Kokeilemalla se oppii ja huomaa, mitä kannattaa jatkossa tehdä ja mikä ei ollutkaan hyvä juttu.
Vaikeaa Mahlalle oli se, että aidan toisella puolella oli lampaita. Mahla oli sitä mieltä, että nuokin pitää saada tänne ryhmään. Kyllä se sitten komentamalla uskoi, että hoidetaan nyt vaan nämä omat lampaat ja annetaan toisten olla. Erinomaisen hyvin Mahla otti lampaat irti aidasta, jonka toisella puolella oli lampaita, kuten kuvassa, kun mä vaan autoin sitä tekemään tarpeeksi kaarta hakuun eikä se mennyt suoraan laumaa kohti.
Sunnuntaiaamuna lähdettiin metsäpaimeneen niin, että mukana oli Mahla ja Tuhka, kolme aikuista muuta koiraa ja yksi toinen pentu. Alkuun Mahla teki äänen kanssa töitä aktiivisesti. Se painosti lauman viimeisiä lampaita hieman liikaa, mistä sille huomautettiin. Sitten se otti yhteen yhden toisen koiran kanssa ja niitä komennettiin. Komentamisesta Mahla sitten otti nokkiinsa ja oli sitä mieltä, että en sitten tee mitään. Kyllä se töihin takaisin rupesi, mutta paljon varovaisemmin. Metsäpaimenessa kuitenkin tärkeää on rauhallisuus, koska lampaiden on tarkoitus ehtiä myös syödä. Hyvin Mahla meni metsän puolelta hakemaan jääviä lampaita.
Pennuilla oli kivaa. Paljon ne leikkivät keskenään, mutta välillä myös havahtuivat seuraamaan lampaita. Tämä on parasta oppia noin pienelle pennulle (Tuhka 5 kk). Se ei ole vastuussa mistään, siltä ei odoteta mitään, mutta se saa rauhassa tarkkailla muiden koirien toimintaa ja lampaiden liikettä. Se ehkä siinä tohkeissaan saa jotain käsitystä siitä, että lampaat liikkuvat, kun itse liikkuu. Kuvaan tallentunut hetki on mielestäni hieno. En tiedä, leikkivätkö pennut siinä, mutta yhtä kaikki, ne "paimentavat" laumaa takaa ja lampaat liikkuvat niiden liikkeen ansiosta (huomaa viimeisten lammasten liike). Näin pennuista kasvaa paimenia, joilla on oikea asenne paimennettavia kohtaan. Ne liikuttavat laumaa rauhassa eikä pääse syntymään minkäänlaisia jahtaamistilanteita, koska iso lauma liikkuu hitaasti.
Sinikalla on lampaiden lisäksi kanoja, kalkkunoita ja hanhia, jotka kaikki kulkevat vapaasti pitkin pihoja (ja paimennusaitauksia...). Tuhka oli niiden kanssa hyvin sinut, se ei hyökkinyt eikä pöläytellyt niitä kertaakaan. Musta tuntuu, että Tuhka sai myös niiden ansiosta hyvää mietintämyssyyn paimennuksesta ja oman liikkeensä vaikutuksesta. Se nimittäin sunnuntaiaamuna "kuljetti" kalkkunoita muutamia metrejä (kuvassa) ihan vaan omalla liikkeellä. Lampaille Tuhkan voima ei vielä riittänyt metsäpaimenessa, mutta linnut ovat sen verran herkempiä, että se pääsi vähän funtsimaan, että kun mä liikun näin niin noi liikkuu noin.
Leirillä oli tosiaan muutama pentu, joista kuvassa on 12 viikkoinen partispentu. Tuhka sai myös aikuisista koirista painikavereita, joten sosiaalistumisen kannalta leiri oli erittäin hyvä Tuhkalle. Se näki monenlaista koiraa ja jättimäinen beucearonuros oli ihan mukava tapaus myös Tuhkan mielestä, ei pelottanut. :)
Sunnuntaina metsäpaimenesta palattua Mahlaraasu oli ihan poikki. Se nukahti aidan viereen, kun katseltiin muiden paimennusta. Ja kyllä Tuhkakin väsyi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti