ID-jatkokurssi

Eilen illalla alkoi Sadun pitämä ID-jatkokurssi, joka kestää kevääseen saakka ja on kerran kuussa. Kurssin yhtenä kantavana teemana on rauhallinen jälkikoira ja mä olen oikein innoissani siitä, että tämä kurssi tarjoaa varmaan paljon ajateltavaa ja treeni-ideoita.

Eilen aloitettiin purkkiradalla. Purkkirataharjoitus toteutettiin vaan melkolailla eri tavalla kuin aiemmin ollaan tehty. Nyt pyrittiin minimoimaan kaikki häiriökäytös ja keskittymään vain haisteluun. Ensin kuitenkin tutustutettiin koirat uuteen tilaan. Kun Mahlan kanssa mentiin sisälle, se oli ihan rakennusetsintäfiiliksellä ja oikeastaan alkoi tehdä heti töitä. Kyllä se siinä sitten totesi kaikki tarkastettuaan, että ehkä täällä ei ole ketään piilossa ja huomasi ihmisetkin. :)

Purkkirataharjoitukset toteutettiin niin, että ei annettu lähtöhajua vaan koko harjoituksen ajan haettiin samaa hajua. Alussa sitä vahvistettiin yhdellä purkilla, sitten oli valinnanvaraa jo kaksi purkkia ja viimeiseksi kolme. Palkan hetken vahvisti Satu naksulla. Harjoitukset tehtiin sokkona eli ohjaaja ei tiennyt, missä purkissa haju oli vaan Satu naksautti ja millä purkilla koira silloin oli niin sinne palkka. Palkkaaminen toteutettiin ohjaajaystävällisesti siten, että apuohjaaja huolehti kuppiin namia ja ohjaajan tehtävä oli vain kiskaista kuppi koiran nenän alle. Helppoa. Aivot narikkaan touhua todellakin. Mä tykkäsin etenkin siitä, että oikea purkki naksuteltiin. Vaikkei koira tajuaisi naksauksen merkitystä niin se on hyvä merkki ohjaajalle, joka sitten antaa heti palkan koiralle eli koira saa joka tapauksessa purkilta palkan tajusi naksun merkitystä tai ei.

Palkkauksessa käytettiin pitkäkestoista palkkaa. Kuppiin laitettiin paljon pieniä nameja, jolloin koira rauhoittuu syömään niitä hetkeksi. Lopuksi tehtiin myös niin, että palkattiin kolme kertaa samalta purkilta ilman, että koiraa otetaan välillä purkkiradalta pois. Tämä oli selvästi Mahlalle outoa ja ekan palkan jälkeen se lähti vaeltamaan muille purkeille.

Ilmaisua ei harjoituksessa missään tilanteessa vaadittu. Mahlalla maahanmeno on kuitenkin niin vahva, että se ehti kyykkäämään heti nuuhkaistuaan oikeaa purkkia. Toki Mahlalla on sitä, että se tykkää tehdä jaloilla töitä ja haistelee kovalla vauhdilla kaikki purkit ja sitten palaa oikealle, jonka se ilmaisee. Tämä sen annettiin tehdä. Mahla kyllä nopeasti tajusi, mitä hajua etsitään ja kolmen purkin radallakin ilmaisi ihan oikean.

Mun mielestäni tässä harjoituksessa oli paljon hyvää. Tämä vahvisti myös mun mielikuvaa siitä, miten rakennan Tuhkalle hajuosaamista. Laadukkaita harjoituksia, jotka tehdään ajatuksen ja rauhallisuuden kanssa. Ilmaisuun ei kiinnitetä mitään huomiota, oikealta hajulta tulee palkka. Ja tehdään paljon sokkona, jotta Tuhka ei opi pyytämään multa apua.

Mulla on myös jälkijuttuihin taas ideoita. Sen olen todennut, että me tarvitaan paljon tuntemattomien tekemiä jälkiä ja mä ryhdistäydyn sen asian kanssa. Mä olen ajatellut vahvistaa perusosaamista ja tarkkuutta lyhyillä harjoituksilla (lyhyet jäljet), jotka keskittyvät juuri niihin Mahlalle hankaliin asioihin kuten risteyksiin, seinänvierustoihin, roskiksiin jne. ehkä oikeastaan vaan sen takia, että mä itse opin luottamaan ja lukemaan koiraa. Ei ne Mahlalle taida olla sellainen ongelma kun mulle.

Maanantaina oltiin Hatanpäällä Arboretumissa treeneissä. Satoi kaatamalla vettä, kävi ihan älytön tuuli järveltä ja oli 4 astetta lämmintä, mutta koirat olivat loistavia! Mahlalle halusin puistoon nurmikolle kävelyteitä ylittävän hurlumhein ja sen sain. Toista ei sitten pitkään aikaan tehdäkään. Mahlalla oli ihan älytön vauhti kun se nelivedolla paineli eteenpäin. Se oli kyllä tarkka ja malttoi esimerkiksi kävelyteiden ylityksissä haistella ja löytää oikean suunnan. Aina välillä mä mietin, että pitäisi tehdä treenejä pehmeällä alustalla, mutta sitten yhden pehmeänalustantreenin jälkeen mä aina muistan, miksi niitä tehdään niin harvoin. Ne on niin helppoja ja koira menee niin kovaa, ettei sen perässä pysy. :) Seuraava pehmeän alustan treeni on sitten vuorokauden vanha jälki eli ei ainakaan sillä tuoreudella tuoda siihen vauhtia yhtään lisää.

Pikkujätkä teki asvaltilla jäljen, jonka senkin päässä oli maalimies. Matkalla oli tosin esineitä. Aluksi Tuhka ei oikein tajunnut, mitä oltiin tekemässä, mutta kun vähän vinkkasin sille ekasta esineestä ja se sen bongasi niin sitten se alkoi tehdä töitä. Muutama esine nostettiin (ei kaikkia) ja maalimies oli hurjan kiva löytää! Tuhkallekin siis ihan hyvä treeni, mutta ei näin tuoreita ja maalimiehellisiä sillekään vähään aikaan. Kyllä se osaaminen rakennetaan ihan muusta tekemisestä. Mutta motivaation nostatukseen ja hauskanpitoon nää on hyviä harjoituksia ja niitäkin tarvitaan välillä! :)