Viime lauantaina oli Ikaalisten koulujen väliset yleisurheilukilpailut ja sinne oli taas pyydetty koirilta esityksiä. Niinpä me mentiin agilitypuolelta edustamaan kerhoa. Mahla sai hurvitella agilityjuttuja ja se oli taas oikein pätevä. Voi että, kun sen kanssa on kiva tehdä noita hommia, se on hieno! Harjoiteltiin aika paljon vartalo-ohjausjuttuja eli ei niinkään käskyttämistä (no siellä oli hyppyjä ja putkia) ja Mahla meni hienosti. Tuhka pääsi sujahtelemaan putkeen ja pimeiden kulmien lisäksi harjoiteltiin putkijarrutusta tai oikeastaan nopeaa käännöstä heti putken jälkeen. Tuhka on vähän semmonen hömpötikoira, se ei tee niin sydämellä kuin Mahla. Toisaalta se on hyvä ja uskon ja luotan, että nopeus tulee keskittymisen, tekniikan ja osaamisen kautta. Lopputulos ei ole ehkä niin makea ja koukuttava kuin Mahlalla, mutta sellainen tervejärkinen ehkä. :)
Koirat olivat rapsutuskoirina ja saivat olla oikein sosiaalisia. Ei noita niin kovasti lapset ja nuoret kiinnostanut, mutta mukana hengasivat hienosti ja lunkisti. Tokojuttujakin tehtiin, kun varsinaiset tokoilijat olivat esityksensä pitäneet. Tunnari tehtiin siten, että lapsia oli pyydetty hajustamaan kapuloita ja kapulat olivat sikin sokin nurmikolla ehkä parin kolmen metrin säteellä. Mahla etsi hienosti omaa. Palaan tunnarijuttuihin vähän myöhemmin tässä kirjoituksessa.
Viime viikolla käytiin myös kävelemässä Tampereen keskustassa ja hengailemassa rautatieasemalla. Koirat odottivat junaa pohjoiseen ja olisivat sinne hypänneetkin. :) Kaikenkaikkiaan kumpikin oli tosi rauhassa ja hienosti ja rentoutuivat makoilemaan niin rautatieasemalla sisällä kuin asemalaiturillakin.
Sunnuntaina oli Koirakoutsin yhteydessä olevien hajuharjoittelutilojen avajaiset. Koirakoutsilla oli myös koirien hyvinvointikeskuksen avajaiset, mätsärit ja eri lajien näytöksiä ja tutustumismahdollisuutta. Me mentiin edustamaan hajuharrastajaa ja jaettiin mainoksia ja rohkaistiin ihmisiä poikkemaan hajutiloissa. Mulla oli molemmat koirat mukana, mutta Tuhka sai pääasiassa olla elävänä esimerkkinä hajukoirasta. :) Ei me siis mitään treenattu, hengattiin vaan ja ihmeteltiin maailmanmenoa. Tuhka oli tosi rauhassa ja hienosti. Mahla pääsi sitten välillä myös kuljeskelemaan mukana ja sen kanssa tehtiin vähän tokojuttuja. Erityisesti olin tyytyväinen kaukojen seiso-istu-vaihtoon, jotka Mahla teki ehkä korostuneen taaksepäin suuntautuen, lähes peruuttaen, mutta pääasia, että suunta on taaksepäin.
Maanantaina oli hajutreenit Pirkkahallilla. Kummatkin saivat tehdä jäljennostoja kohtisuorasta jälkeen nähden. Ja kumpikin oli hyviä! Mahla oli erityisen pätevä. Tuhka teki hienosti töitä, mutta väsähti sitten. Kolme jäljennostoa oli sille vielä hieman liikaa.
Eilen tiistaina oli tunnistusnoutokoulutus ja sitä ennen Tuhka teki hyppytekniikkajuttuja. Tehtiin perussarjaa 5,5 ft välein 15 cm:n rimoilla. Tosin jouduin laittamaan vielä vinorimat (visuaalisesti isompi, mutta ei tuo korkeutta lisää), jotta Tuhka kunnioitti rimoja. Tämä meni oikein kivasti.
Sitten kasvavaa sarjaa 5,5-8,5 ft välein ja taas 15 cm:n rimoilla. Ekalla kerralla Tuhka joutui viimeisen loikan ottamaan selvästi isomman, mutta korjasi sitten. Ihan tarkkaan en näitä osaa analysoida, koska mä olin lähettämässä koiraa (se ei vielä osaa odottaa paikallaan) ja Miia oli kuppivahtina eikä näitä tullut edes videolle. Hyppysuoran suuntaisesti on vaikea arvioida hyppäämistä.
Viimeisenä tehtiin kaarretta kolmella hypyllä. Tuhka ei ole hyppyjä ennen varsinaisesti ottanut ja kaarre oli sille aivan outo. Nopeasti se keksi, ettei voi oikaista, mutta se meni ravia. Ei otettu kuin pari toistoa suuntaansa, joten ei päässyt siinä mielessä vauhtiin, että olisi ollut niin kova hinku kupille. Siitä se kuitenkin lähtee. Pikkukoira joutui kovasti ajattelemaan ja siinä mielessä ei ole lainkaan hullumpaa, että se sitten ottaa rauhassa, kun ei vielä osaa ratkaista, miten tekisi toisin. Nyt kuitenkin koko kaarre oli ihan outo juttu sille, siis ihan jo siivekkeiden välistä meneminen ja toisaalta kolme toistoa edellisiä harjoituksia alla niin alkoi jo varmasti väsymäänkin.
Mulla on tavoite saada nyt syksylle alle ihan vaan pari kolmekin hyppistreeniä niin saisi sinne Tuhkan aivoihin jotain prosessoitavaa aiheesta ennen kuin jäädään talveksi tauolle aksajutuista. Meillä ei siis ole ulkokauden päätyttyä kuin korkeintaan alkuvuodesta lähtien mitään mahdollisuutta treenata eikä se mitään haittaa, koska Tuhka on niin pieni vielä, ettei sen kanssa paljoa voisikaan tehdä. Tänä kesänä se on saanut mielestäni hyvät pohjat ja saanut prosessoitavaa putkista, etenemisestä, pussi on tullut tutuksi ja jos tosiaan muutaman hyppistreenin saisi tähän syksylle niin se on pikkuiselle juuri sopivasti.
Tunnarikoulutukseen osallistui siis Mahla. Tyypillisesti kun ollaan koulutuksessa ja saataisiin apuja ongelmiin, Mahla on hienosti. Se siis oli yllättävän rauhallinen, piippasi vieressä vain hieman eikä ollenkaan mennyt kuppi nurin. Vau. Mä olen alkanut miettiä, että miksi se on koulutuksissa tuollainen ja yrittänyt löytää omasta käyttäytymisestä syitä siihen. Jotain olen löytänytkin. Ennen koulutusta purin myös Mahlan suurimmat innot leluun ja tokoiltiin lelulle vähän jotain juoksevia juttuja mutta myös tarkkuutta vaativia juttuja.
Ekalla kierroksella tehtiin noin kymmenen kapulan joukosta oman etsimistä. Mahla etsi hienosti, mutta oli epävarma. Tokalla kierroksella tehtiin yksi koemainen, tosin kehuin oman nostamisesta ja palkkasin heti kapulan luovutuksesta edessä. Ja taas Mahla oli epävarma eli oman haisteltuaan meni haistelemaan vielä muut, nosti kuitenkin vain oman. Mä oivalsin, mistä tämä johtuu, kun sanoin siitä ääneen. Mahla ei vaan tiedä, mitä omalle pitäisi tehdä. Noudon se osaa, mutta hajujutuissa se on yhdistänyt, että löytynyttä esinettä ei saisi nostaa vaan se ilmaistaan maahanmenolla. Tunnarissa se on epävarma, että mitä kapulalle saa tehdä. Se tuossakin harjoituksessa meinasi ilmaista pari kertaa, nosti oman, mutta palautti sen alas ja meni haistelemaan muita, jotta keksisi ratkaisun. Tämä ongelma menee ohi rutiinien kautta. Tunnarikapulalla mun pitää tehdä noutoja ja harjoitella noutoa, ottaa treeneissä alle ihan vaan tunnarikapulan noutoa ja sitten vasta tunnari ja siten vahvistaa sitä, että tämä pitää tuoda. Se vaan vaatii harjoitusta. Itse haistelussa ja oman löytämisessä ei mitään ongelmaa ole.
Mulla on vaan pieni ongelma siitä, että missä ja millä harjoittelisi. Mä käyn niin vähän tokon missään treeneissä vaan harjoittelen itsekseni, että tunnarin harjoittelu on lähes mahdotonta. Mulla on toki kapuloita itselläni, mutta en mä voi harjoitella omilla "hajuttomilla" kapuloilla, koska jos mä säilytän niitä jossain sisällä tai autossa tai missä vaan niin ne haisee multa. Ja koska Mahla on tottunut tekemään töitä niin pienien hajupitoisuuksien kanssa (mieti asvaltille kävelty yli vuorokauden vanha jälki, jonka päältä on kävelty ja ajettu autolla yms. jäljenteon jälkeen, kuinka paljon siinä on hajua enää...), että tällaiset "taustahajutkin" ovat sille merkityksellisiä, vaikkei suoraa kosketusta olisikaan.
Mutta joo, innostuin taas vähän tokosta. Voisi yrittää joihinkin kokeisiin, josko pääsisi avoimesta jo pois ja pääsisin kokeilemaan itse sitä voittajaa. Menestystä ja pisteitähän sieltä on turha odottaa Mahlan ääntelyn takia, mutta olisi se kiva nähdä ja kokea, mitä siellä kehässä tapahtuu. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti