Hormilan tunnistusjäljestyskoulutus

Lauantaina 4.10. oli Ilkka Hormilan tunnistusjäljestyskoulutus Ylöjärvellä. Se oli Sadun järjestämä meidän treeniryhmälle eli ei aloitettu alkeista vaan enemmän esimerkiksi hajujen kulkeutumisesta, koirien työskentelystä ja erilaisista harjoitteista. Päivä oli erittäin antoisa, vaikkei se mitään mullistavaa uutta tietoa tarjonnut. Kun kokemusta karttuu ja palaa samoihin teemoihin, ne aukeavatkin hieman eri tavalla itselle ja saa uusia oivalluksia varsinkin, jos niitä on mietiskellyt ja ihmetellyt treeneissä.

Koko poppoo kuuntelee ohjeita.

Ensinnäkin mainitsen vuodelta 1925 olleen videon poliisikoirista ja niiden koulutuksesta. Video oli erittäin hyvä. Toki koulutuksessa, tottiksessa ja jäljessä oli monia asioita, joita syystä ei tehdä enää samalla tavalla, mutta videosta välittyi erittäin levollinen tunnelma. Koirat olivat rentoja, levollisia ja rauhassa. Ne eivät olleet äärimmilleen viritettyjä koneita vaan tärkeintä oli yhteinen tekeminen ohjaajansa kanssa, leppoisa fiilis. Se on sitä, mitä mäkin ihailen nykyisin ja mitä mä haluan vaalia ja kehittää omissa koirissa.

Erityisen tärkeää levollisuus, stressi- ja viretason pysyminen alhaalla, on jäljestyksessä. Joskus aiemmin poliisikoirien jälkikoulutuksessa käytettiin maalimiestä lopussa, otettiin näkölähtöjä ja koira sai jopa purra maalimiestä lopussa. Mitä siitä seurasi? Koirien viretaso nousi korkealle, vauhti kasvoi, epätarkkuus kasvoi eikä korkeassa vireessä oleva koira enää pysty haistamaan. Rauhallisuus on kaiken a ja o, vaikkei se tarkoita, että vilkas koira ei voisi jäljestää hyvin.

Tokon tunnistusnouto on sinänsä erittäin helppo liike opettaa koiralle, mutta ongelmaksi nousee koiran viretaso. Tokossa koirat opetetaan työskentelemään niin korkealla vireellä, että niiden nenä ei enää toimi ja yhtäkkiä liikkeestä tuleekin vaikea. Poliisikoirilla on myös testattu epävirallisesti koirien viretason vaikutusta nenänkäyttöön ja tulokset ovat olleet aika selviä.

Miksi tunnistusjäljestyksessä purkkirataharjoittelu on tärkeää, vaikka koira osaisikin jo hajuerottelun? Sillä kehitetään koiran nenää, fyysisesti nenän lihaksia ja lisätään hajureseptorien määrää. Näin koira haistaa entistä paremmin ja jaksaa nuuhkuhengittää entistä kauemmin. Purkkiradalla saadaan myös kaivettua se ihmisen ominaishaju kaikkien hajujen sekasotkusta esiin ja pystytään vahvistamaan sitä. Oikeastihan ihmisestä lähtevä haju koostuu monista muistakin asioista kuin ominaishajusta, esim. vaatteet, tunnereaktiot (esim. paniikki), lääkitykset, ruoka. Olennaista on opettaa juuri ominaishajun erottelu, jotta koiraa ei haittaa esimerkiksi eksyneen ihmisen voimakkaasta tunnereaktiosta tuleva haju vaan se osaa senkin alta hakea ominaishajun ja seurata sitä.

Alkukoulutuksessa keskitytään koiran reaktioihin eikä vaadita ilmaisua. Mikäli ilmaisun haluaa opettaa, se tulee opettaa vasta, kun koira osaa tehtävänsä. Tällä ehkäistään vääriä ilmaisuja ja ilmaisuja, jos koira tahtoo tehtävästä pois. Poliisi on luopunut oikeastaan kokonaan ilmaisujen opettamisesta (riippuen toki koirasta) ja heille riittää, että koira merkkaa käytöksellään esimerkiksi löytyneen esineen tai hajupaikan, jossa on voimakkaasti etsittävän henkilön hajua.

No hyppään suoraan treenivinkkeihin:

- Etsimismotivaatio: Etsitään yhtä esinettä esimerkiksi isolta parkkipaikalta koiran jaksamisen mukaan minuutista aina tuntiinkin asti. Jos koira väsyy, sitä voidaan auttaa kulkemalla esineen suuntaan.

- Monta ihmistä koskeunut lähtöhajun esineeseen: Koira ottaa esineestä voimakkaimman ihmisen ominaishajun, mutta harjoittelulla se saadaan ottamaan myös "alimmainen" haju. Tosietsinnöissä on vaikea saada pelkän kohdehenkilön koskemaa lähtöhajua ja koiran pitää selviytyä siitä. Tätä harjoitellaan ensin purkkiradalla.

- Jäljen suunta: Koira viedään poikittain jäljelle, jotta se joutuu joka kerta valitsemaan suunnan, johon jäljentekijä on mennyt ja tällöin oikea suunta vahvistuu aina.

- Esine-etsintä lumella: erilainen ympäristö, haju nousee lumessa noin yhden metrin tunnissa.

- Maastossa (pehmeällä alustalla) harjoiteltaessa aloitetaan 0,5-1 h vanhoista jäljistä, jolloin ihmisen ominaishaju on voimakkaimmillaan. Myöhemmin rikkoutuneen maan haju on voimakkaampi ja sitä ei haluta koiralle opettaa.

- Tuoreimman hajun etsimisharjoituksia silmukkoina yms.

- Kun maalimies on jäljen päässä, ei hänelle aina anneta palkkaa mukaan, vaikka maalimies paikkaisikin. Koira voi seurata tutun namipurkin hajua ihmisen sijaan. Ohjaaja voi maalimiehen luona vaivihkaa antaa palkan maalimiehelle.

Ja oikeastaan kaikessa, jäljestys on hyvin yksinkertaista. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että koira etsii lähtöhajun saatua kohdehajun. Tutkimuksia koiran hajuaistista, hajumolekyyleistä ja kaikesta tehdään, koulutusmenetelmät ovat tänä päivänä saaneet hienoja nimiä, mutta koira ja koiran kuono ovat olleet jo pitkään muuttumattomia. Meillä ihmisillä on taipumus tehdä asioista hankalia.

Harjoituskoirakot tekivät kolme harjoitusta. Ensimmäinen oli ihmispurkkirata. Ihmispurkkiradassa 8 ihmistä istui tuolilla ringissä. Mahlalle ihmispurkkis on ollut aiemminkin vaikeaa, koska se hakee niin voimakkaasti jälkeä ja niin oli taas. Se oli monelle koiralle hankalaa. Sitä pitäisi harjoitella ilmeisen paljon enemmän.

Sitten tehtiin lyhyet esinejäljet, n. 50 m ja kolme esinettä. Mahlan jäljellä oli sen verran isot esineet, että se bongaili niitä silmillä. Ihan ok se teki töitä, mutta rynni kovasti.

Viimeisenä tehtiin risteysharjoitus, jossa siis negatiivisia suuntia. Idea oli lähettää koira ensin negatiivisiin suuntiin, päästää se niin pitkälle kuin tarvis ja kun koira tekee ensimmäisen reaktion siitä, ettei jälki mene tänne. Mahlalla reaktiot olivat varsin selvät. Se nosti pään ylös ja lähti tsekkaan kävelytien lisäksi viereiset nurmikot. Kun koira teki tämän reaktion, sitä kehuttiin ja kutsuttiin pois.  Mahla lähti oikeaan suuntaan hyvin varmanoloisesti ja nosti lopusta esineen.

Monenlaisia suorituksia oli eri tasoisilta koirilta, mutta yhtä kaikki, kaikki tekivät hienosti. On meillä hienot koirat ja hieno harrastus!