Eilen oli ID-jatkokurssin toinen kerta. En ollut omassa keskiviikon ryhmässä, koska olin silloin sairaana. Oli kiva nähdä eri koiria, vaikka tuttujahan kaikki ovat. Päivän teema oli romurata. Nenähallille oli tuotu kuormalavan osia, erilaisia putkia, pilariharkkoja yms. roinaa, joka oli aseteltu siten, että koira pääsee kiipeilemään niiden päälle.
Ensimmäisellä kierroksella romujen joukosta etsittiin omaa lelua. Mahla oli hyvin hämmentynyt tästä. Kyllä se lelua haki, mutta ei selvästikään ollut innoissaan. Se ei malttanut pysyä romurata-alueella vaan kierteli ympäriinsä.
Toisella kierroksella etsittiin sitten hajulappua. Nyt Mahla alkoi tehdä töitä tosissaan. Hajulappu oli jemmattu hankalaan paikkaan. Mahla sai siitä hajun nopeasti, mutta kohdentaminen kesti. Tilassa ilma liikkui voimakkaasti ikkunalta pois päin. Ilmavirta aiheutti sen, että sitä reittiä, mitä Mahla olisi päässyt hajulapulle, ei tullut hajua. Aina kun Mahla yritti sitä kautta, se kääntyi nopeasti pois, koska siellä ei haissut. Toista kautta taas Mahla ei päässyt käsiksi hajulappuun. Pitkän työn ja helpotuksen (edestä otettiin yksi este pois) Mahla löysi hajulapulle. Tosi sitkeästi Mahla etsi. Meidän pitää useammin tehdä Mahlan kanssa pitkiä etsintöjä ja kehittää kestävyyttä. Eli sikäli tosi hyvä treeni.
Kolmannella kierroksella romurata oli hieman eri muotoinen ja sinne oli piilotettu kaksi hajulappua. Ne löytyivät varsin helposti. Sitten vielä etsittiin yksi hajulappu, joka sekin löytyi hyvin. Tärkeää näissä harjoituksissa on piilotella lappuja eri korkeuksille. Eri korkeudet ovat usein eri koirille helppoja tai hankalia. Mahlakin etsii mieluummin alhaalta kuin ylhäältä, vaikka osaa kyllä sitten nostaa kuonoaan.
Romuratatreenin idea on siis hajun kohdennut. Pienellä radalla etsintää on helppo toteuttaa ja vastaavia etsintää voi suorittaa esimerkiksi kotona. Me ollaan jonkun verran etsitty meillä sisätiloista hajulappuja, mutta ongelma on se, että Mahla kiihtyy kovasti. Vieraissa paikoissa Mahla keskittyy paremmin. Tuhkan kanssa voisi alkaa harjoittelemaan näitä myös enemmän, joitakin etsintöjä se on tehnyt sisällä ja parvekkeen lautaritilälattialla. Idea hajun kohdentamisesta on sama romuradalla kuin sitten rakennusetsinnässä, raunioilla tai maastossa. Maastossa hajun kulkeutuminen on suoraviivaisinta, mutta ei silti aina yksinkertaista tai helppoa koiralle. Tarkoitus on kuitenkin opettaa etsinnän idea, joka on sama kuin jäljestämisen idea eli kun haju heikkenee, mennään sinne, missä haju vahvistuu.
Tässä harrastuksessa on niin paljon erilaisia ja mielenkiintoisia asioita harjoiteltavana, että mistähän sen ajan kaikelle ottaisi. Paitsi että tätä harrastusta ei ole olemassa. Tunnistusjälkikoiria ei ole olemassa eikä sellainen ole mahdollista. Näin on, jos uskotaan Ylelle soittanutta henkilöä, joka oli suivaantunut meidän uutisjutusta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti