Rallia ja tokoa

Meillä jäi keväällä Koirakoutsille muutama treenikerta käymättä ja kyselin, että olisiko nyt missään ryhmässä tilaa. Rallytokon perjantain aamuryhmässä oli tilaa ja me käydään siellä nyt neljä kertaa. Meille Mahlan kanssa ei ole sinänsä mitään väliä treenataanko rallytokoa vai tokoa, kun ne ongelmat on siinä ääntelyssä eikä teknisessä suorittamisessa, vaikka siinäkin aina hiomista on.

Viime perjantaina käytiin ekaa kertaa. Me ollaan treenattu rallytokoa aina joskus, jatkokurssi käytiin silloin joskus pari vuotta sitten ja sen jälkeen ollaan taidettu muutaman kerran käydä jossain koulutuksessa. Lajin idea on mulle tullut tutuksi, mutta kyllä mä olen ihan hukassa siellä radalla, että missä kohtaa ja mitä tehdään. No tietysti nyt sitten oli treenin aiheena kylttien uusiminen. Meillä oli pieni rata, jossa oli muun muassa nopeudenvaihdoskylttejä ja sitten kouluttaja huuteli virheitä ja kyltti piti uusia. Voitte kuvitella, että mä olen jo aivan hukassa, mitä kylteillä tehdään ja missä kohtaa niitä suoritetaan saati sitten kun pitäisi vielä ajatella, että miten niitä uusitaan ja varsinkin kuunnella kouluttajan "virhe"-huutoja. Ei ollut helppoa mulle. Ihan lopuksi saatiin tehdä kerran rata ilman teennäisiä virheitä ja uusia vain, jos teki oikeasti virheen. Rata oli siinä vaiheessa tuttu ja pystyin keskittymään vain itse asiaan niin sehän meni hyvin. Mahlasta on moneksi, jos vain mustakin olisi. Saas nähdä, mihin meidän rallytokohömpötykset johtaa. Mä olen pitänyt sitä aina köyhänmiehentokona ja pidän edelleen, mutta onhan se oikeastaan aika mielenkiintoista ja hauskaa. Ohjaajalle varsin uutta, vaikka alokasluokan tokokoirallekaan ei juuri outoja liikkeitä ole.

Tänään illalla oli sitten pitkästä aikaa Herhautokot. Me ei oikeastaan tehty mitään, mitä piti paitsi tunnari. Yksi treeniporukasta oli ottanut kapulat mukaan ja otettiin muutama toisto Mahlan kanssa. Itse asiassa otettiin pari liikaa. Kolme on hyvä lukumäärä hajujutuissa ja niin tuntuu olevan tunnarissakin. Sen jälkeen tulee Mahlalla vauhti päälle, koska tämähän on niin helppoa. :) Yhtä kaikki, tällä kertaa se toi kapulan hienosti eikä epäröinyt ottaa kapulaa suuhun. Luovutuksessa on vähän tekemistä, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen, että Mahla ottaa kapulan suuhun ja lähtee tuomaan sitä mulle. Kerran menin sekaisin omaan kikkailuuni. Sekoittelin kapuloita, jotta Mahla ei katso, mihin laitan oman ja sekoitin sitten niin, että omakin meni hukkaan eli en enää tiennyt, missä se oli. Laitoin kuitenkin Mahlan asialle ja oletin, että se toi oikean. Ei se koskaan ole väärääkään tuonut.

Kaikenkaikkiaan Mahla oli tosi rauhassa. Palkkaan sen nyt heittämällä nameja maahan, jolloin se saa keskittyä niiden etsimiseen ja syömiseen. Se rauhoittaa Mahlaa. Odoteltiinkin joitakin aikoja ja palkkailin aina väliin namilla, kun se oli hienosti. Jos me näin jatketaan niin voi olla, että veteraani-Mahlan kanssa voidaan sitten mennä kokeisiin muutakin kuin toivomaan, että tuomari ei välitä äänestä.

Tuhka teki toisen puolikkaan Herhautokoista. Tehtiin luoksetuloa koirakujassa. Tuhkalle vaikeinta oli odottaa, mutta eipä olla paljon treenattukaan... Tuhka oli liinassa, koska edelliset koirat olivat käyttäneet liinaa, mutta eipä se olisi sitä tarvinnut. Ei sitä yhtään kiinnostanut muut koirat. Sitten tehtiin vielä kontaktipujottelu koirakoiden ympäri. Tämä sujui oikein hyvin. Namitin Tuhkaa melkein koko ajan, mutta se oli hyvin mukana eikä yrittänytkään pyrkiä muiden luo. Näitä pitäisi harjoitella Tuhkan kanssa paljon enemmän eli pitäisi vaan treeneissä pyytää muita mukaan.

Oikeastaan mä olen iloinen, että olen vähän innostunut käymään tokotreeneissä. Tuhkan kanssa ei muuten tulisi harjoiteltua yhtään muiden koirien kanssa treenaamista eikä oikeastaan yhtään mitään muutakaan. Sekä Herhautokot että tottelevaisuusringin treenit on tässä lähellä, mikä edesauttaa sitä, että mä menen treeneihin.