Musta ei oo treenaamaan tokoa. Totean sen aina säännöllisesti ja sen jälkeen yleensä pidetään noin parin vuoden tauko. Valitettavasti. Keskiviikkoaamuna käytiin tokoringin kera tekemässä Hakametsässä paikallaanmakuu ryhmässä. Luulin, että kaikki meni ihan jees, koska rivissä oli hiljaista kunnes viereisen koiran ohjaaja tuli piiloon ja sanoi, että sun koira on tainnut liikkua. Noniih... Että tähän asti se paikkamakuu kesti. Se meidän edellinen koe oli ensimmäinen avoimen koe, jossa Mahla pysyi paikallaan ja siksi mun toiveet nousi, että nyt samaan syssyyn mennään sitten kokeilemaan sen verran, että saadaan se vika ykkönen ja saadaan paketoitua meidän tokokisaura. Mutta se koe taisi olla myös viimeinen avoimen koe, jossa tuo koira pysyy paikallaan. Ainakin toistaiseksi viimeinen. Tällä hetkellä fiilis mennä niihin kokeisiin, joihin Mahlan olen nyt ilmoittanut, on aika nolla. Eipä paljon kiinnosta.
Perjantaina oltiin sitten rallytokossa taas hakemassa vähän parempaa fiilistä. Mun piti ottaa sielläkin paikkamakuu, mutta ainoaksi sellaiseksi jäi, kun jätin Mahlan odottamaan (ei paikkamakuuseen), mutta se sieltäkin läks ryömimään. Ei ois vissiin pitänyt jättää sitä kuitenkaan, koska luulen, että sen näkökulmasta ne on riittävän samanlaisia asioita ja nyt se ei sit enää pysy yhtään paikallaan. Rallytokossa meillä oli alokkaan tasoinen rata, joka meni ihan jees sitten kun mä sain kelattua päähäni, mitä ihmettä niillä kylteillä tehdään. Eka kierros meni siihen, että mun oli pakko kysyä muutamalla kyltillä, että mitä ihmettä tässä tehdään. Kun mä opettelisin nuo kyltit, niin alokasluokka olisi Mahlan kanssa täysin kilpailtavissa. No, en tiiä innostutaanko lajista niin paljon, että mentäis kisaamaan. Saa nähdä kun ollaan nämä neljä kertaa käyty, josko sitten tuntuis jo osaavansa itse jotain. :)
Tuhka oli hallissa harjoittelemassa sille tärkeintä asiaa eli odottamista ja hienosti se odottikin. Pikkusen otin sitä höntsäämään istumista ja maahanmenoa sekä lyhyitä paikallaanoloja, niitä mitä se osaa. Seisomisen pysähdyksen mä aion opettaa samoin kuin Mahlalle eli peruuttamisen kautta, mutta nyt alkaa tuntua, että Tuhkan piuhat on niin pitkät, että se tarvis varmaan rautalankamallin siitäkin asiasta. Kuten kaikesta.
Hajutreenejä ollaan tehty viime aikoina tosi ahkerasti, oikeastaan 3-4 kertaa viikossa. Tosin harjoituksen teemaa ollaan vaihdeltu, niin että välillä tehdään purkkista, ihmispurkkista, jälkeä ja esine-etsintää. Nyt ollaan viikonloppu lomalla hajuhommista paitsi, että tietysti kun satoi lunta niin nameja ollaan etsitty lumesta, mutta sitä en lue treeniksi. Kirjoittelen tarkemmin viimeaikaisista treeneistä jossain vaiheessa, mutta mä oon tyytyväinen Tuhkan asenteeseen ja Mahlan palkkaamistapaa muuttamalla ollaan saatu sillekin rauhallisuutta.
Kuvat ovat tältä viikonlopulta Ikaalisista. Me niin nautitaan lumesta, vaikka se tuskin on kovin pysyvää vielä. Nautitaan nyt, kun sitä on. Sitä tuli perjantaina varmaan enemmän kuin viime talvena yhteensä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti