Viikonlopun touhuja

Viikonlopun touhut alkavat nyt jo torstaista siitä syystä, että haluan kertoa torstain jäljistä. Hajutreeniporukasta Saila oli käynyt tekemässä Pirkkahallin ympäristöön jäljet ja me ajettiin ne viisi tuntia vanhoina. Mä olen vienyt Tuhkan yleensä aina jäljelle kohtisuoraan, jolloin se a) joutuu nostamaan jäljen ja b) valitsemaan suunnan. Nyt mä tiesin, millä parkkipaikalla jälki meni ja mihin suuntaan, mutta en tiennyt tarkkaa sijaintia. Niinpä annoin lähtöhajun parkkipaikan reunalla ja lähdettiin kulkemaan parkkista läpi siten, että jossain vaiheessa pakostikin törmätään jälkeen. Itse asiassa mun luotto koiraan ei ollut ihan älyttömän vahva ja ajattelin, että mahtaako se jälki nousta ollenkaan. Lisäksi jäljelle kylvetyt esineet olivat tummansinisiä pieniä kangaspaloja ja parkkis oli melko pimeä, joten mä en rehellisesti sanottuna nähnyt yhtään esinettä. Mitä tekee pikkuTuhka? Nostaa jäljen ja pysähtyy esineille. Tähän mennessä olen aina palkannut heti esineestä ja kulkenut aika lyhyellä liinalla, jotta ehdin esineelle nopeasti (ja näen sen). Nyt päästin sen menemään aika pitkälle ja pikkujäbä ilmaisee ne esineet. Ihan huippua!

Mahlan kanssa tehtiin pitkästä aikaa pitkä ja osittain tylsäkin jälki. Pituutta oli noin 950 m eli lähes kilometri. Alkuun se meni Pirkkahallin jalkkiskenttien takana menevää kävelytietä ja sieltä asuntoalueelle. Risteyksiä oli paljon, mutta jälki ei varsinaisesti mutkitellut vaan oli aika suoraviivainen. Tiesin suurinpiirtein, miten jälki menee, mutta koska en ole koskaan siellä käynyt, paikanpäällä mun olisi ollut ihan turha yrittää arvailla, missä se menee. Esineitä (pienehköjä kangaspaloja) oli oikeastaan jokaisen risteyksen jälkeen. Mahla teki hienon työn! Se rauhoittui tosi kivasti tekemään töitä, kun jälki oli pitkä. Se teki risteyksissä tarkkaa työtä ja ne risteykset, mistä lopulta käännyttiin niin se teki hyvin varmanoloiset käännökset. Voi että kun olin ylpeä Mahlasta. Näillä onnistumisilla jaksaa monien seuraavien epäonnistumisten yli. :)

Perjantaina oli rallytoko taas aamulla. Tuhka sai olla hallissa, mutta sen kanssa ei juuri tehty mitään. Koulutuskerran aiheena oli puolenvaihdot jalkojen välissä, takana ja edessä. Mahla osaa pujotella jaloissa, osaa seurata jotenkin oikealla puolella ja osaa agilitysta tutun persjätön, joten ne liikkeet meni ihan hyvin. Mä lähinnä taas taistelin käskytyksen kanssa ja yritin opetella oikeaa etäisyyttä kylteistä... Edessä puolenvaihto oli vähän hankalampi. Mahla sinänsä osaa sen, mutta ei niin tiiviisti kuin rallissa pitäisi osata. Ja oli taas vähän äänekästä touhua Mahlalta, kun mä olin hukassa.

Lauantaina käytiin Vantaalla. Jannella oli Helsinkiin asiaa ja me koirien kanssa mentiin mukaan. Mä vietin päivän Vantaalla agilitykisoissa. Tuhka harjoitteli hengaamista ja odottamista ja parin tunnin jälkeen se ei enää jaksanut tempoa jokaisen koiran luo... Meillä olisi tässä asiassa ehkä hieman harjoiteltavaa. :) Mahla pääsi radanrakennus- ja rataantutustumisaikaan vähän tokoilemaan ja keskittyi hienosti hommiin, vaikka koirat haukkuivat häkeissään vieressä ja ei Mahlaa siinä huijata, etteikö se olisi aksaesteitä nähnyt. Kyllä se laidan yli niitä kuikuili. :)

Muuten vähän tehtiin sitten lenkkiä kaupungilla ja käytiin hetki hengailemassa myös Pasilan asemalla.

Sunnuntaina oli Mahlalla tokokoe Nokialla. Tuomarina Harri Laisi ja ulkokoe. Mä toki jännitin etukäteen, mutta itse kokeessa mulla oli jotenkin tosi rento olo. Mahla oli ehkä hieman hiljempaa kuin edellisessä kokeessa. Nyt se huusi pääasiassa liikkeiden välissä, toki myös paikkamakuun ja seuraamisen piippasi ja estehypyssä intoutui haukkumaan. Ihan uutena juttuna ja ainoana todellisena virheenä se juoksi luoksarin läpi. Se oli kyllä vähän mun moka. Paikallaanmakuuryhmä oli kokonaisuudessaan tosi levoton. Mahlan molemmilla puolilla olevat koirat istuivat, yksi koira nousi seisomaan ja reunimmaisen ohjaaja huusi käskyt niin kovaa, että maahanmenokäskyn kohdalla mä ainakin pelästyin. Piippaamista kuului myös muilta kuin Mahlalta ja sen takia tuomari ei puhunut ääntelystä mitään. Ilmeisesti se ei tiennyt, ketkä kaikki piippaa. Mahla kuitenkin oli hieman ryöminyt. Hieman on siis tässä tapauksessa niin vähän, että kun palattiin piilosta, mä en huomannut, että Mahla olisi edennyt rivistä. Lähelle päästiin ykköstulosta, mutta kaksi pistettä jäätiin vajaaksi.

Paikkamakuu 6,5

Seuraaminen 8

Maahanmeno 10

Luoksetulo 5

Seisominen 9,5

Nouto 9

Kauko-ohjaus 9,5

Hyppy 7,5

Kokonaisvaikutus 7

ja siis 158p ja AVO2. Videollekin koe tuli ja voin sen toki tänne jossain vaiheessa lisätä. Kun sen katsoo ilman ääniä niin se ajoittain näyttää ihan kivaltakin...

Fiilikseen mä olin muuten tyytyväinen. Mulla oli rento ja mukava olo mennä kehään. Mä pystyin mielestäni antamaan Mahlalle kaiken, mitä mä pystyn eli mahdollisuuden onnistua. Aina voisi jossitella, mutta siihen mä en nyt ala. Tämä koe meni näin. Tältä tuomarilta on mahdollisuus saada ykköstulos, vaikka koira ääntelee. Mutta ei Laisi ilmaiseksikaan pisteitä anna, se on todettava. Ja mun mielestäni on kiva tokoilla, kaikesta huolimatta. :)