Kangasalan näyttely ja rakennusetsintätreenit

Eilen kävimme Kangasalan ryhmänäyttelyssä. Näyttely oli Tuhkalle ensimmäinen ja se esiintyi junioriluokassa. Mahlakin kävi pyörähtämässä avoimessa luokassa. Tuomarina oli Kirsi Honkanen, joka oli mulle täysin outo tuomari. Molemmat koirat saivat laatuarvosanaksi H niin kuin hyvä. Tuhka olisi saanut erittäin hyvän, mutta tuomari sanoi hännän pudottavan laatuarvosanaa. Mahlalle taas hyvä oli hyvä. :)

Tuhkan arvostelu: Oikeat mittasuhteet. Kesken kehityksen oleva nuori uros. Hieman lyhytlinjainen pää. Hyvät korvat. Hyvä kaula. Pehmeä selkä. Korkealle kiinnittynyt ja selällä kannettu häntä. Kokoon nähden voimakas rintakehä. Hyvä raajaluusto. Riittävät etukulmaukset, melko voimakkaat takakulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella korkein etuaskelin. Hyvä karvapeite. Miellyttävä kehäkäytös. JUN H

Mahlan arvostelu: Kevytpiirteinen narttu, joka saisi esiintyä hieman tiiviimmässä kunnossa. Kevytpiirteinen pää. Haja-asentoiset korvat. Riittävä kaula. Hieman  pehmeä selkä. Hyvin kiinnittynyt häntä. Erittäin hyvä eturinta. Tilava rintakehä. Saisi olla hieman pidempi. Riittävä raajaluusto ja kulmaukset. Liikkeessä avoimet kyynärpäät, kinnerahdas takaa. Karvapeite vaihtumassa. Rauhallinen käytös. AVO H

Kummastakin arvostelusta tunnistan koiran. Mahla on kevyt, lyhyt ja se on kinnerahdas takaa. :) Tuhka taas on mittasuhteiltaan hyvä ja rodunomainen, mutta sen häntä on kuin pystykorvalla, selälle kiertynyt. Molemmat esiintyivät kehässä ihan ok. Tuhkan korkeat etuaskeleet saattoivat johtua siitä, että se yritti hypähdellä mua vasten. Muuten se esiintyi oikein nätisti. Kuluneen viikon seisomistreenitkin ovat tuottaneet tulosta eikä se yrittänyt joka välissä istua. Toki sen seisominen on vähän jalat haralla seisomista, mikä on sikäli ikävä, että sillä on niin hienosti suorat takajalat, että niitä olisi hyvä esitellä. Tuntuu, että rodussa on paljon ulospäin kiertyviä takajalkoja, vaikkakaan ei välttämättä yhtä pahoja kuin Mahlalla.

Samaisessa näyttelyssä oli Tuhkan etelän sisko Nella. Olipa kiva nähdä Tuhkan siskoa. Kyllä niissä oli samaa näköä, vaikka vähän eri väriset ovatkin eikä Nellan häntä ole onneksi yhtä kippura kuin Tuhkalla. Varsinkin turkinlaatu oli hyvin samanlainen. Tuhkalla ja Nellalla löytyi yhteinen sävel leikkeihin. Vähän yritettiin myös kuvata koiria rinnakkain, mutta kuten yleensä, aina kun toinen oli hyvin, toinen oli huonosti. :)

----------------------------------------------

Näyttelystä tullessa käytiin hengähtämässä hetki kotona ennen kuin lähdettiin Karhelle käytössä olevaan kouluun rakennusetsintätreeneihin. Koulurakennus oli vanha puutalo, jossa oli paljon luokkia ja vanhaan rakennukseen tyypilliseen tapaan se oli sokkeloinen. Varsinaisia piiloja oli hieman rajallinen määrä, koska kaapit yms. olivat käytössä ja tavaraa täynnä. Vaikeusastetta nostettiin sillä, että tiloista otettiin valot pois ja ne olivat hämäriä tai kokonaan pimeitä. Jossain luokissa oli jouluvaloja, mutta niitä laitettiin myös pois päältä.

Mahlan kanssa tehtiin tunnistushaku eli lähtöhajulla haettiin yhtä ihmistä. Ensimmäinen kohdehenkilö oli Mahlalle tuntematon kyseisen koulun oppilas. Tätä etsittiin oikein perusteellisesti käymällä tiloja läpi ja hyvin se sitten löytyi liikuntasalin urheiluvälinevarastosta kaikenlaisten puurinkuloiden, tuolien ja patjojen takaa. Teimme heti perään toisen, jossa oli tuttu maalimies piiloutuneena täysin pimeän wc:n avoimena olevan oven taakse. Mahlalle pimeät paikat ovat vaikeita, mutta selvästi se sai hajun, että maalimies on wc:ssä, mutta hieman se joutui työstämään ennen kuin löysi oven taakse. 

Toisella kierroksella tehtiin yksi lyhyt harjoitus, jossa toivoin maalimiehen olevan pimeässä, mutta avoimesti eli ns. helppo harjoitus. Tässä oli hyvin tuttu maalimies, joka löytyi oikein riehakkaan etsinnän jälkeen. Tämä toinen kierros oli meille kerta kiellon päälle -harjoitus, jonka olisi voinut jättää tekemättä. Ekalla kierroksella Mahla työskenteli rauhallisesti, mutta tokalla kierroksella oli kierroksetkin korkealla. Toki se toisellakin kierroksella hyvin varmanoloisesti kävi tilat läpi ja totesi tyhjät tyhjiksi eli maalimiehistä ei posotettu ohi.

Tuhka aloitti ihan vaan etsinnällä. Rajasin etsittävää tilaa niin, että pari ensimmäistä luokkaa jätettiin pois. Maalimiehiä oli kolme. Tuhka kyllä lähti heti tekemään töitä, mutta kyllä se vähän väliä katseli mua, että mitä ihmettä täällä pitäisi tehdä. Maalimiehiin se reagoi kuitenkin, kun kohdalle tultiin. Ensimmäinen löytynyt maalimies oli täysin pimeässä suihkussa, jonne Tuhka meni ihan yksin eli itse jäin vähän kauemmas pukuhuoneen ovelle. Tuhka hieman pelästyi maalimiestä. Laitoin valot päälle sitten, että Tuhka näkee, että kyllä siellä ihminen on. Toinen maalimies löytyi samaisesta täysin pimeästä wc:stä, missä Mahlallakin oli ollut maalimies. Tämä maalimies oli kuitenkin wc-pöntöllä suoraan ovesta eteenpäin. Tuhka meni ensin tämän vessan ohi, kiepahti sitten parin metrin jälkeen takaisin ja haisteli kaikki perässähiihtävät ihmiset ja meni vessaan. Tulkitsen tämän niin, että se sai oudon voimakkaan hajun, tarkisti onko se joku meistä, totesi että ei ja meni tarkastamaan vessan. Eli ehkä se tajusi jotain. :)

Rohkeasti Tuhka meni pimeisiin paikkoihin. Kolmas maalimies oli hämärässä liikuntasalin toisessa varastossa, jossa se joutui menemään patjan päälle päästäkseen maalimiehelle. Tämän varaston ovella Tuhka kävi jo aiemmin, muttei reagoinut maalimieheen.

Toisella kierroksella halusin Tuhkallekin helpon ja hauskan harjoituksen, koska se joutui ekalla kierroksella tekemään pitkäjänteisesti töitä. Rajasin aluetta vielä pienemmäksi ja toivoin, että maalimies on pimeässä, mutta hyvin esillä. Tämä tehtiin myös tunnistushakuna eli annoin tuntemattomasta maalimiehestä lähtöhajun. Ja tämä löytyi hienosti. Mun ajatus on, että koska Tuhka kuitenkin pimeässä haistaa maalimiehen, mutta ongelma on ehkä se, että Tuhka ei tajua ison hajunlähteen olevan ihminen niin näillä pimeäharjoituksilla se voisi oivaltaa, että vaikka se ei näe niin se oppisi luottamaan nenään. Näissä harjoituksissa laitoin aina valon päälle, kun maalimies oli löytynyt ja alkanut palkata koiraa, jotta se saa vahvistuksen löydölleen myös silmällä.

Tuhka on tehnyt raksaetsintää vain kerran aiemmin ja raunioilla ollut kerran niin yllättävän hienosti se lähti kuitenkin aktiivisesti tekemään jotain, vaikka mä luulen, että sinänsä sillä ei ollut mitään käsitystä, mitä siltä odotetaan. Tuhka etsi kovin mun kanssa yhdessä, vaikka se itsenäisesti toki meni eri tiloihin, mutta jos mä en tullut perässä niin se palasi takaisinpäin. Tuhkalla ei ole sellaista kaahotusta päällä kuin useimmilla koirilla. Tämä on meistä ohjaajista kivaa piiloleikkiä ja se välittyy myös koiriin. Kaikilla on kivaa ja ongelmaksi nousee usein se, että koirat juoksentelevat innoissaan, mutta itse etsintä on epätarkempaa. Mahla on rauhoittunut paljon ja mä voin aikalailla luottaa siihen, että kun joku todetaan tyhjäksi niin se on tyhjä. Mä haluan tehdä pitkiä etsintöjä juuri siksi, että koirat oppivat tekemään järkevästi ja itseään kuluttamatta töitä eli vaikka kohde ei löydy heti niin silti jatketaan etsintää. Siksi me ei käytetä mitään ääni- tai näköapuja vaan nimenomaan annetaan koiran itse reagoida hajuihin. Ja kaikki treenit tietysti sokkona niin, että ohjaaja ei tiedä, missä maalimiehet ovat. Välillä ei tiedä kukaan muu kuin se, joka kököttää piilossa... :)