Me asutaan kaupungissa ja nähdään monta koiraa ja ihmistä joka päivä. Silti mä joudun lähtemään jonnekin muualle, jos haluan oikeasti totuttaa koiria vähän kaupungin hälinään. No, onneksi Herwoodia kauemmas ei tarvitse mennä. Mä silti aivan liian harvoin otan ja menen sinne hälinään, koska koirien kanssa on niin paljon kivempi mennä metsään. Tosin sielläkin tulee ihmisiä ja koiria vastaan. Ja hajutreenit toisaalta on yleensä ihan ihmisten ilmoilla.
Tänään kuitenkin mentiin ihan tarkoituksella Hervannan keskustaan. Hervannassa on paaaljon koiria. Siksi meidän tarkoitus oli tehdä vähän hihnalenkkiä ja harjoitella pikkukoiran kanssa toisten koirien ohittamista. Mahlakin oli toki mukana, mutta sen kanssa sitä ei tarvitse harjoitella niinkään ja yllättävän hyvin se meni ohi, vaikka keskityin täysin Tuhkaan.
Hervannassa on paljon koiria. Menin niitä reittejä pitkin, joilla yleensä niitä on paljon. Arvatkaa oliko tänään? Kovin vähän. Ahvenisjärvi ja Mikkiksen ympäristö ei toki pettänyt tälläkään kertaa. Mä haluaisin tehdä niin, että Tuhka ottaisi itse kontaktia muhun ja palkkaisin siitä, mutta toistaiseksi mä joudun sen kontaktin vaatimaan. Muuten pikkukoira vaan yrittää kiskoa ja kiskoa toisen koiran perään ja mä pyrin minimoimaan täysin sen ajan, jonka se tekee väärin. Se on mun mielestäni tärkeämpää kuin oivaltaa mitään itse. Varsinkin kun kyseessä on Tuhka kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Lenkin jälkeen hengailtiin Duon edessä. Siinä oli vilinää ja vilskettä. Ensin vähän tehtiin tottelevaisuusjuttuja, Tuhka lähinnä istumista ja maahanmenoa, Mahla asennonvaihdoksia. Kumpikin keskittyi muhun erittäin hyvin. Sitten vaan oltiin ja ihmeteltiin. Jokunen ohikulkija siinä halusi silittää koiria ja sai silittää. Ja yksi laitapuolenkulkija jäi jutulle kertomaan omia koiratarinoitaan ja rapsuttelemaan noita. Molemmat ottivat kovin lunkisti ja katselivat maailmanmenoa. Tällaista aikaa pitäisi ottaa paljon enemmän. Vähän voi treenata ja pitää huoli siitä, että koira pysyy kuulolla, mutta kuitenkin rauhoittua ja ottaa lunkisti.
Tuhkan kanssa täytyy tehdä paljon töitä ohittamisen kanssa, mutta on se silti ihan positiivinen ongelma. Tuhka ei kuitenkaan ole vihainen tai räyhää, se vaan niin tykkää toisista koirista. :) Ja positiivista on myös se, että Tuhka on riittävän kiinnostunut nameista, että se pystyy keskittymään nameihin toisen koiran sijaan.
-----------------------------------------
Keskiviikkona pidettiin hajutreenejä ja tehtiin ihmispurkkista. RaukkaparkapikkuTuhka oli kuitenkin päivällä käyttänyt aivosolunsa puhki eikä jaksanut keskittyä harjoituksiin. Siis ihan oikeasti mä olin päivällä saanut sen aivoissa jotain liikettä, mitä yleensä treenatessa ei tapahdu. Taisi pieni siitä väsyä kovin. Mahlalla taas tuntui herne aivoissa liikahtavan ja ehkä jotain pientä kehitystä sen suhteen, että ihminen voi olla kohde. Tätä työstämme kuitenkin edelleen...
Keskiviikkona treenien päätteeksi meille tehtiin jäljet happanemaan ja käytiin ajamassa ne torstaina päivällä 17 tuntia vanhoina. Molemmat koirat tekivät hienosti töitä. Maa oli hieman jäinen kun jäljet oli tehty ja päivällä sula ja märkä, joten mitä ilmeisimmin haju oli säilynyt maassa hyvin. Mahlan jälki meni Kodin Terran pääovien edestä, joten ainakin jälki oli hyvin tallattu jäljenteon jälkeen. Kyllä nuo kummatkin ajaa vanhojakin jälkiä hyvin. Toki pitäisi vielä häiriöllisempiin ympäristöihin siirtyä. Kaikesta huolimatta suurin osa meidän jäljistä on suht rauhallisella alueella, jossa liikkuu ihmisiä, mutta jälkeä ajaessa voi silti keskittyä täysillä koiraan eikä tarvitse koko ajan seurata aktiivisesti liikennettä ja kanssakulkijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti