Muuttoa, tokoa ja hajuiluja

Ensinnäkin me tehtiin pikainen muutto viime viikonloppuna. Keskiviikkona tuli asuntotarjous, torstaina kirjoitettiin vuokrasopimus, perjantaina saatiin avaimet ja maanantaina puoleen päivään mennessä piti olla luovutettuna vanhan kämpän avaimet. Miksi me nyt muutettiin, vaikka me ei ehkä asuta opiskelija-asunnossa enää kovin pitkään? No me saatiin oma piha! Muutettiin siis ehkä noin 100 metriä A-talosta C-taloon. Koirat on ollut enemmän ja vähemmän koko ajan tiellä ja Tuhka vähän stressaantunutkin uusista oloista.

Tietysti jo muuton takia kiireiseen viikonloppuun mahtui myös tokoa, johon tällä kertaa mun keskittyminen ei riittänyt. Meillä oli lauantaina koe, josta käytiin jälleen kerran hakemassa kakkostulos. Tällä kertaa tehtiin kuitenkin jotain historiallista, sillä saatiin paikkamakuusta kymppi. Siitä onkin aikaa vuosikaupalla, kun viimeksi näin on päässyt käymään. Mahla oli paikallaanpysymisen lisäksi ollut hiljaa. Vau!

Sunnuntaina oli Koirakoutsilla koetreeni ja siihen liittyvät harjoitukset. Mahlan kanssa tehtiin paikkamakuun lisäksi arvotusti luoksari, liikkeestä seisominen ja maahanmeno ja hyppy. Paikkamakuussa jäin näkyville ja suht lähellekin, koska "koetta" odotellessamme hallissa oli rähinää ja kähinää ja Mahla kuulosteli niitä melko tarkkaavaisesti. Onneksi tajusin jäädä lähelle ja antaa näin tukea Mahlalle. Tähän nykyiseen paikkamakuuseen ollaan päästy juuri sillä, että olen osannut arvioida tilanteen haastavuuden Mahlalle. Jos ollaan treenattu muiden aksatreenien aikana, mä olen suoraan koiran edessä ja palkkaan koko ajan. Jos ollaan treenattu yksin kentällä, mä olen voinut olla minuuttikaupalla piilossa. Ja kaikkea siltä väliltä.

Koemaisten suoritusten jälkeen treenattiin niitä juttuja, mitkä oli kullekin koiralle ongelma. Me ja yksi toinen koirakko keskityttiin ääntelyyn. Tehtiin joitakin niitä harjoituksia, mitä me ollaan Mahlan kanssa paljon tehty. Ja lopputulemana oli se, että kouluttajan kanssa yhteistuumin päätettiin, että josko jätetään piippaaminen huomioimatta ja keskitytään enemmän fiilikseen ja ainoana ääntelyn kriteerinä on se, että koira ei hauku. Ja kun lähdettiin jalostamaan tätä asiaa lelulla palkaten luopumisen kautta, homma toimi. Ainakin äkkiseltään, mitään oikotietä onneen ei tietenkään ole. Mahla osaa luopua leluista ja nameista hirmuisen hienosti, koska onhan sitä harjoiteltukin, mutta sitä mä en varsinaisesti ole käyttänyt koulutuksessa hyväkseni. Tätä voisin toki kokeilla ja katsoa, mihin se johtaa.

Hajujutuissa ollaan pidetty vähän taukoa edellä mainituista syistä. Eilen maanantaitreeneissä tehtiin kummallekin pieni alue-etsintä. Määritettiin parkkiksella tietty alue, josta jäljentekijä menee läpi jollain tavalla ja jättää reunalle esineen. Mä en tiennyt, mistä jäljentekijä on mennyt. Mahlan kanssa tsekattiin joku 60x60 m kokoinen alue. Mahla nosti ekalta sivulta jäljen ja ajoi sitä alueen toiselle reunalle. Valitettavasti esine oli sen verran pieni ja tuuli niin kova, että esine ei löytynyt heti. Siksi pyörittiin vielä alueella hetki. Esine löytyi lopulta ja Mahla kyllä teki hyvää duunia.

Tuhkan alue oli noin 30x30 m. Jälki jäi löytymättä, mutta esineelle päädyttiin eri suunnasta. Tuhka teki kovasti töitä ja se reagoi alueen reunalla nurmella siihen, mistä jäljentekijä oli mennyt, mutta ei varsinaisesti nostanut jälkeä. Tuhkalle tämä oli vähän turhan haastava harjoitus. Tai siis mulle ja Tuhkalle, mä en osaa lukea sitä vielä kyllin hyvin, että osaisin tukea sitä vaan pikemminkin tämäntyyppisessä jutussa vaan ohjailin eteenpäin. Tuhkan kanssa tämä täytyy tehdä niin, että jäljentekijä on mennyt joltain janalta läpi ja me lähdetään etsimään, mistä kohtaa eli väkisinkin törmätään jälkeen jossain vaiheessa.

Purkkiksella ollaan nyt pari kertaa tehty tyhjän ilmaisua. Tällöin purkkiradalla ei ole lähtöhajua vastaavaa kohdehajua. Mahlalle tämä on tosi vaikeaa, mutta ehkä hieman nopeammin se aina tajuaa jättää purkit ja lähteä pois, kun on ensin muutaman kerran ilmaissut joka purkin. Tuhka sen sijaan jättää purkin/purkit nopeammin ja lähtee etsimään muualta. Aloitin tyhjän ilmaisun kolmella purkilla, mutta sitten tajusin, että miksi ihmeessä siellä on kolme purkkia, kun ongelma on yksinkertaisesti ratkaistavissa yhdellä purkilla. Eli onko se yksi purkki kohde vai ei. :)

Purkkiksella mun on aika vaikea lukea Tuhkaa edelleenkin. Se nimittäin edelleen aikalailla kurkkaa mua jokaisella purkilla, mutta kyllä se jotenkin innostuu aina oikeasta enemmän. Se kyllä jää oikealle purkille, mutta kestoa voisi pikkuhiljaa alkaa rakentamaan siten, että kohteella oleminen erottuisi selvemmin muiden purkkien luona hengaamisesta. Tuhka selvästi kuitenkin tietää, mistä on kyse, jolloin sitä voi alkaa vaatia. Edelleen teen niin, että osalla kerroista palkkaan heti naksulla oikeasta ja osalla kerroista odotan hetken Tuhkan valintaa.

Mulla olis videoitakin, mutta en jaksa editoida niitä ja latailla nettiin. Ehkä jossain vaiheessa teen jonkun koosteen tms. esimerkiksi noista Tuhkan touhuista.