Tänään oli tämän vuoden viimeinen id-jatkiskerta. Kylläpä on syksy mennyt nopsaan, vaikka paljon on tehtykin. Edelleen jatkettiin samalla teemalla, mutta vaihdettiin vähän ympäristöä eli mentiin ulos. Sinne oli rakenneltu kuormalavoista ja muusta puutavarasta "romurata", jonne piilotettiin tällä kertaa kohdehenkilön hanska. Ihan toistemme hanskoja käytettiin tässä ja koiralla oli koko harjoituksen ajan sama kohde.
Tehtiin kaksi kierrosta ja kummallakin kolme toistoa. Mahla etsi oikein rauhassa, aktiivisesti ja keskittyen. Se ei kaahottanut yhtään eikä mennyt kohteesta ohikaan oikeastaan. Se liikkui rohkeasti heiluvilla lavoilla. Tokalla kierroksella rakenteissa oli häiriöhanskoja. Mahla niitä kyllä bongaili, mutta meni ohi löydettyään eli ei ilmaissut. Kyllä se tiesi, mitä on etsimässä. Mulle jäi tosi hyvä fiilis Mahlan rauhallisuudesta. Ehkä ulkona oleminen sai sen rauhoittumaan.
Lopuksi Tuhkis kävi kiipeilemässä romuradalla. Se on vähän arka eri pinnoilla, vaikka ollaankin nyt kiinnitetty siihen huomiota ja mä olen sitä kivikoissa yms. kiipeilyttänyt. Nytkin se alkuun olisi vaan kiertänyt lavarakennelmat, mutta tuli kyllä mun perässä kiipeilemään. Palkkailin sitä ja kuljettelin ympäriinsä heiluvillakin alustoilla. Selvästi se on mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta kykenee silti toimimaan ja namit kelpaa eli mitenkään toimintakyvyttömäksi se ei mene, vaikka vähän epäilyttää. Olisi kiva joskus romurataharjoituksia Tuhkankin kanssa, mutta tänään oli kello sen verran paljon treenien päätyttyä ja emäntä aivan jäässä, joten meille riitti harjoitukseksi pelkkä kiipeily ja namien syönti.
Kotona pikkukoira sai sitten tehdä purkkistreenin kuudella purkilla, joissa oli melko tuoreita hajuja. Vaihdoin kolmen toiston jälkeen kohteen. Ihan ekalla toistolla Tuhka meni purkilta purkille, muttei ilmaissut mitään. Sitten kun se jäi ekan kerran oikealle niin se selvästi pääsi taas jyvälle tästä hommasta ja oli sen jälkeen oikein varma. Myös kohdehajun vaihdon jälkeen se oli heti kärryillä, mitä haetaan.
Vielä ensi viikko treenaillaan hajujuttuja ja sitten jäädään muutaman viikon joulutauolle. Se tekee taatusti hyvää kummallekin. Ne on niin ahkerasti treenanneet koko syksyn yhdestä neljään kertaan viikossa.
---------------------------------------------------------
Välillä vähän aksa-asiaakin. Mä olen päättänyt opettaa Tuhkalle suunnat agilitya ajatellen. Koska Tuhkasta ei tule Mahlaa ja tällä hetkellä mua kiinnostaa kisaamisen ja menestymisen sijaan paljon enemmän kouluttaminen ja kokeileminen, vaikka asiat menisi täysin pieleen, niin haluan kokeilla sen kanssa uusia koulutustapoja. Mahlan kanssa tehtiin mun mielestäni paljon oikein, mutta silti haluan Tuhkan kanssa tehdä jotain toisin. Suunnat on yksi asia, mitä haluan kokeilla, vaikka vahvasti olen aina ollut sitä mieltä, että ohjaajan liike on se merkityksellinen asia eikä käskyt. Ja olen edelleen sitä mieltä enkä usko, että suuntaopetuksesta mitään haittaa on. Jos käytän sitä ohjaamisessa joskus niin hyvä, jos en niin ei se hukkaan ole mennyt kuitenkaan. :) Ja siis tämän kirjoituksen pointti oli, että aloimme harjoitella suuntia tuolin kiertämisellä ja Tuhkamaiseen tapaan tietysti ohjaamalla se ensin vartaloavulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti