Tämä vuosi oli Mahlan toinen vuosi tunnistusjäljestyksen parissa. Tehtiin asioita entistä monipuolisemmin ja suunnitellummin ja se on tuottanut tulosta. Jäljestyksen osalta selviydytään monenlaisissa ympäristöissä, Mahla on alkanut erottelemaan ihmisiä ja hakutyyppiset etsinnät lähtöhajulla tai ilman ovat sujuneet hyvin. Ennen kaikkea mun luotto koiraan on kasvanut hurjan paljon! Treenejä kertyy 1-4 yhdelle viikolle, joista 1-2 on porukalla tehtyjä treenejä ja kerran kuussa Mahlalla on ohjattu jatkokurssi. Tämä on ehdottomasti yksi antoisimmista harrastuksista, mitä mulla on koskaan ollut.
Tuhkan hajukoirahommista kirjoitin erillisen kirjoituksen hieman aiemmin, joten en sitä kerro yksityiskohtaisesti nyt. Sen verran sanon, että en olisi uskonut Tuhkan olevan näin taitava ja monipuolinen kuin mitä se nyt on. Eli sen osalta kaikki on mennyt paljon nopeammin kuin olisin uskonut tapahtuvan.
Ensi vuodelle toivon, että päästäisiin tekemään hakua, raunioita tai rakennusetsintää useammin kuin tänä vuonna. Se on niin kivaa aikuisten piiloleikkiä, kuten me sitä kutsumme ja mukavaa vaihtelua tavallisiin treeneihin. Mä aion jatkaa tällä suunnitelmallisella linjalla eli mietin, mitä haluan harjoitella ja jaksan suunnitella molemmille koirille juuri niille sopivat treenit enkä mene helpolla tekemällä samoja juttuja. Tuhkan kanssa sokkona tehtyjä harjoituksia voi ja pitää alkaa tehdä enemmän. Mahlan kanssa tulisi harjoitella erityisesti hyvin häiriöllisissä ympäristöissä kuten Tampereen keskustassa. Mahlalla jatkuu kevätkausi (ja mahdollisesti sen jälkeenkin) kerran kuussa ohjattuja treenejä ja toiveissa olisi päästä jatkokurssille myös Tuhkan kanssa, mikäli meidät huolitaan mukaan. :)
Tokossa hömpättiin Mahlan kanssa muutama koe syksyllä ilman sen suurempia tuloksia (kakkostuloksia). Ääntely on erittäin häiritsevää, mutta liikkeissä ei luoksetulon stoppia lukuunottamatta juuri ongelmia ole. Treenattu ollaan satunnaisesti, sunnuntain Herhau-tokojakaan ei aina ole. Nyt meillä on taas vähän uudet tuulet harjoittelun suhteen ja sen ansioista haukkumista on saatu hillittyä. Tässä jatketaan edelleen samalla tavoitteella eli yritetään ennen tokon sääntömuutoksia saada avoimesta luokasta koulari. Saa nähdä jääkö saamatta.
Tuhka ja toko... Pakko tästä ei olisi kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin. Jos tuosta koirasta saa joskus leivottua ulos jotain tuloksia niin huh huh, oon mä taitava koirankouluttaja. :) Toivoton se ei ole, muttei kyllä yhtään yritteliäs eikä hoksaavainen eikä osaltaan helpota uusien asioiden opettamista. Jatketaan ihan perusasioiden äärellä eli istumisen, maahanmenon, asennonvaihdosten, paikallaanolojen ja perusasennon kanssa. Noutokapulasta olen kertonut aiemmin, mutta siihen on nyt löydetty hyvä alku, ei noutokapulalla, mutta kepillä. Luopumis- ja malttamisharjoituksia ollaan tehty ja ne sentään sujuvat hyvin.
Agilityssa päästiin alkuun Tuhkan kanssa. Kesällä se sujahteli putkiin ja pari kertaa pussiinkin. Pentuhyppistreenejä ollaan muutama myös tehty. Millään kiireellä ei olla edetty ja koko syksynä ei olla treenattu. Paitsi vähän puunkiertoja ja suuntia metsässä. Nyt keväällä mennään joka toinen viikko hallitreeneihin, joissa olisi tarkoitus jatkaa putkijuttuja ja tehdä hyppytekniikkaa. Kesällä sitten harjoitellaan 2on2off-kontaktit ja ehkä syksyllä tai joskus viimeisenä kuitenkin otetaan kepit.
Paimentamassa käytiin pari kertaa viime kesänä Mahlan kanssa. Kangasalla käytiin kerran, mutta se paimennus jäi kertaan siksi, että paimennuspaikassa ei ollut mahdollista harjoitella sellaisia asioita, joita olisin halunnut harjoitella. Toisin sanoen liian vähän liian hätääntyneitä lampaita liian pienessä aidassa. Kuttukuussa oltiin yhdellä paimennusleirillä. Mahla oli tapansa mukaan taas hieno. Tällä kertaa harjoiteltiin esimerkiksi lauman pitämistä kasassa paikallaan, siltaa ja ränniä. Työskentelimme erikokoisten lammasryhmien kanssa ja annoimme koiralle vastuuta avopellolla. Tuhka pääsi Kuttukuun leirillä metsäpaimeneen. Muuten Tuhka on päässyt tutustumaan lehmiin lähemmin, mutta ei paimeneen.
Ensi kesänä ollaan toivottavasti ahkerampia paimentamisen suhteen. Ainakin meillä on toukokuulle varattu paikat molemmille koirille Porokoirakerhon paimennusleirille Kuttukuuhun ja toinen Kuttukuun leiri on syksyllä. Mulla olisi haave viedä Mahla paimennuksen esikokeeseen ja Tuhka ehkä taipumustestiin.
Näyttelyissä käytiin kerran kummankin kanssa. Ensi vuonna Mahlan kanssa on tarkoitus käydä jälleen yhdessä näyttelyssä, mutta Tuhka voisi käydä näyttämässä kippurahäntäänsä pariinkin otteeseen. Ainakin oman seuran järjestämään näyttelyyn mennään heti maaliskuussa Tuhkan kanssa.
Muuta: Mahla kävi läpivalaisussa tänä vuonna sterilisaation yhteydessä ja nivelrikkomuutoksia lonkissa ei havaittu. Siedätyshoito on tehonnut siten, että kortisonia ei ole tarvinnut ihan säännöllisesti antaa. Alkuvuodesta jouduttiin syömään kipulääkettä pariin otteeseen, mutta loppuvuodesta kipulääkkeet on pysynyt purkissa. Varastossa kipulääkettä kyllä on, mikäli Mahla kipeytyy. Lihaksisto sillä on vähän vaihtelevasti ollut jumissa, pääasiassa edestä, mutta haukkareiden sijaan jumia on ollut myös lavan alueella.
Tuhka on ollut terveenä. Pieni loukkaantuminen tapahtui juhannuksen alla, jolloin Tuhkan etupäätä myös kuvattiin ja silloin etupää oli normaalisti kehittynyt. Ensi vuoden lopulla tai 2016 alussa käydään luustokuvissa.
Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut hieno. Yksi tärkein asia oli tietysti Tuhkan tulo meille ja se, että nuo koirat tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Koirat ovat pääasiassa seurakoiria ja ulkoilla me tykätään, joten sitä ne saavat tehdä jatkossakin runsaasti: köllötellä soffalla ja hypähdellä mättäillä. Ne saavat olla koiria. Samalla me toivotamme kaikille onnea ja menestystä alkavalle vuodelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti