Mä olen videoinut jonkin verran meidän hajutreenejä, mutta en ole jaksanut enkä ehtinyt saada niitä nettiin asti. En tee sitä nytkään, mutta olen valinnut muutaman videon, joilla haluan näyttää, miten pikkukoira on edistynyt.
Heti kun pentu muutti meille, aloitettiin nenänkäyttöharjoitukset ihan namin etsinnällä sekä sisällä että ulkona. Kuitenkin jo ennen kolmen kuukauden ikää esittelin Tuhkalle Ihmisen Ominaishajun ja siitä lähtien olen tehnyt siitä erittäin tärkeän asian pikkukoiralle
Kaikki lähti tästä: mahdollisimman puhtaat hajut, lähtöhaju lasissa, yksi purkki jossa kohdehaju. Siihen itse asiassa kiteytyy koko tämä harrastus. Monesti olemme porukalla pohtineet tunnistusetsintäharjoittelua ja aina palaamme tämä tärkeän asian ääreen: lähtöhaju ja kohdehaju. Kuinka yksinkertaista se on.
Vaikka lähtöhaju-kohdehaju -yhdistelmä on se kaikista oleellisin asia niin tokikaan pelkästään yhden purkin haistelu ei opeta koiraa erottelemaan. Siispä kuvioon otettiin melko nopeasti toinenkin purkki. Seuraavalla videolla on Tuhkan ensimmäinen kahden purkin harjoitus. Siinä näkyy hyvin hienosti se, miten se oivaltaa toiselle purkille menon. Varsinaista erottelua se ei tee eikä ole tarkoituskaan. Alussa Tuhkaa vahvistettiin aina heti oikealta purkilta eikä odotettu mitään käytöstä tai päätöstä ennen kuin se alkoi sitä itse tarjota eli oivaltaa, mille purkille pitää jäädä.
Kun näin edettiin, Tuhka alkoi jossain vaiheessa osoittaa pienillä eleillä (pieni innostuneisuus, hännän heilahdus, tarmokkaampi tökkäisy purkkiin), että se tajuaa, mikä on oikea purkki. Sitten aloin jo odottaa tätä reaktiota ennen palkkaamista ja palkka tuli heti tällaisesta pienestä reaktiosta, mutta mikäli koira vain haistoi oikeaa purkkia ja oli jatkamassa matkaa, annoin sen mennä. (Toki edelleen välillä tehdään niin, että palkkaan välittömästi oikeasta purkista, vaihtelevuus katso lisää.) Näin reaktio kasvoi ja se kasvoi Tuhkalla siihen, että se jää purkille. Tuhkan niin sanottu ilmaisu on siis vain käytös, jota se on alkanut tehdä. Sille ei ole opetettu mitään käytöstä oikealla purkilla.
Kesällä alettiin harjoitella myös esine-etsintää. Ensin tehtiin esineruutuja, jossa oli niin pieniä esineitä, että koira ei niitä näe silmällä. Esineinä oli esimerkiksi klemmareita. Taas palkkaa aina heti, kun Tuhka meni esineelle. Ja Tuhka oppi etsimään nenällä eikä silmällä. Sille ihmisenhajuiset esineet muodostuivat merkityksellisiksi: niistä saa namia.
Esineruutuja ei tehty loppujen lopuksi ihan hirveesti, koska Tuhkan reaktiot esineillä oli varsin selkeitä ja se pääsi nopeasti käsitykseen, mitä siltä odotetaan. Syksyllä sitten pystyttiin etenemään aika nopsaan siihen, että siinä olikin jälki, jossa esineitä oli 1-2 metrin välein. Ja siitä pikkuhiljaa pidemmäksi. Seuraavassa videossa on lokakuulta esinejälki, jota ennen on tehty jo muutamia esinejälkiä. Ilmaisu on edelleen vain sitä, mitä Tuhka tarjoaa. Selvästi haju ja esineet ovat sille merkityksellisiä ja se tietää saavansa esineiltä namia.
Tuosta videosta ollaan edetty niin, että esineitä on nykyisin noin 5-10 metrin välein. Esineet ovat useimmiten pieniä. Jäljet ovat edelleen lyhyitä (alle 100 metriä), mutta niissä on kulmia ja kaarteita. Alkusyksystä jäljet vahvistettiin hajuvedellä. Jälkien iät vaihtelevat tuoreesta melkein vuorokauden vanhoihin. Tuhka on tehnyt treenannut syksyllä samat jäljen iän vaihtelut kuin Mahlakin.
Hajutreeneihin liittyen omana harjoituksena ollaan tehty ihmisen tunnistamista eli ihmispurkkirataa ja ihmisten etsintää rakennuksista ja raunioillakin käytiin, kun pikkuinen oli vielä tosi pikkuinen. Tuhkalla on yllättävän hyvä käsitys siitä, että kohde voi olla ihminen pienen klemmarin sijaan. Lisäksi hajulappuja on piiloteltu meillä kotona ja etsitty niitä.
Vielä loppuun pari videota joulukuulta. Ensimmäisessä etsitään ohuen lumikerroksen alle piilotettua kangaspalaa. Videolle tuli vain etsinnän loppu. Tämä tehtiin kaupungissa meidän takapihan vieressä ja Tuhka jäi aina välillä tuijottelemaan ohikulkijoita, se ottaa häiriötä aika herkästi, mutta jatkaakin ihan hyvin, kun huomauttaa asiasta.
Viimeinen video on tältä päivältä, etsittävä esine on muutaman viikon ikäisen vauvan hajuinen vessapaperirulla, Tuhkalle tuntematon. Esinettä etsitään meidän konehallista, jossa ei eri ihmisten hajuja ole juurikaan, mutta hajuja varmasti sitäkin enemmän. Videolle tallentui mielestäni erittäin hienosti, kuinka pikkukoira saa hajun esineestä ja alkaa kohdentaa sitä.
Nyt me jäädään joulutauolle ja palaillaan joskus loppiaisen jälkeen hajuhommiin. Näkemiin ja kuulemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti