Käärmeenetsijät

Vuoden hajuharrastaminen alkoi mielenkiintoisella projektilla, johon jo otsikko viittaa. Meidän hajutunnistuskoirille tuli pyyntö (en avaa pyytäneitä tahoja enkä tätä koko kuviota tässä) mennä etsimään terraariosta asuntoon karannut ja kadonnut viljakäärme. Niinpä me neljän koiran voimin lähdettiin hommiin.

Mahla ei ole ikinä hakenut lähtöhajulla mitään muuta kuin ihmisen hajua. Saimme yhden treenikaverin kautta viljakäärmeen hajua harsoihin ja kävimme Nenähallilla edellisenä päivänä harjoittelemassa. Lähinnä oli mielenkiintoista nähdä, kuinka koirat reagoivat näihin. Mahla ei oikeastaan mitenkään. Haju kun haju.

Itse etsinnässä otettiin lähtöhaju terraariosta ja hajulappuihin tuli mukaan myös käärmeen nahkaa, jonka käärme oli joku aika sitten luonut. No, se vasta haisikin. Koirien reaktiot olivat aika voimakkaita, kun ne ottivat lähtöhajua näistä. Todettiin purkkistreenien ja tämän etsinnän perusteella, että käärme muuten haisee voimakkaalle verrattuna ihmisen hyvin laimeisiin ominaishajuihin, joita meidän koirat ovat tottuneet haistelemaan.

Omakotitalossa on mielettömästi paikkoja, minne käärme voi piiloutua. Otettiin jokainen koira vuorollaan tutkimaan talo. Mahla aloitti ja se teki hyvää työtä. Se etsi tarkasti ja järjestelmällisesti. Selvät reaktiot syntyivät makuuhuoneessa. Seuraavat koirat merkkasivat vahvasti aivan samaa aluetta kuin Mahla. Koska alueella sänky, petivaatteita ja muita vaatteita, emme ottaneet tehtäväksemme kaivaa käärmettä esille vaan annoimme käärmeen isäntäperheelle ohjeet mistä ja miten etsiä käärmettä.

Tämä oli jännä etsintäreissu. Voimme olla ylpeitä koiristamme, ne etsivät ja löysivät hienosti. Vahvasti jäi sellainen fiilis, että kyllä se liero siellä jossain lymysi, koska kaikkien koirien reaktiot olivat niin voimakkaita ja yhteneviä. Toki käärme liikkuu nopeasti paikasta toiseen, joten toivon mukaan isäntäperhe tutki nopeasti ja huolellisesti alueen, jotta meidän etsinnästä olisi oikeasti hyötyä.

Tämän seikkailun jälkeen ollaan palattu ihmisenhajuihin. Ollaan ehditty jo tehdä jälkeä lumella ja esine-etsintää sisällä. Säätäkin uhmattiin, kun sunnuntaina käytiin tekemässä lyhyet ja nopeat treenit Ikealla -10 asteen pakkasessa ja ihan hirmuisen hyytävässä tuulessa. Sen kylmemmällä en paljon koirille jälkiä tee, että hajuaisti pysyy kunnossa myös talvella.

Keskiviikkona alkaa Tuhkan tokokurssi ja ensi viikolla omatoimihallitreenit pienellä porukalla. Olisi paljon ideoita, mitä tehdä, mutta valitettavan vähän aikaa.