Kun päivät näyttävät tältä...
...on illat kulutettava koirien kanssa treeneissä. :)
Tiistaina treenailtiin Osaran maneesilla hajuporukalla. Saatiin lauma tuntemattomia henkilöitä, joten tehtiin ensin ihmispurkkista ja toiseksi etsintä maneesissa. Yllättävän vähän kumpikaan koira välitti hevonpaskasta. Mahla muutamat välipalat ohessa nappasi, mutta Tuhkaa ei haitannut yhtään. Jännä sinänsä, koska kotona lehmänlannan kanssa tilanne on juuri toisinpäin. Mahla ei siitä välitä, mutta Tuhka vetäisi naamariin vaikka kuinka paljon. Mahla teki hyvää työtä sekä purkkiksella että etsinnässä. Tuhka myös, maalimies löytyi etsinnässä hyvin, mutta vähän pikkuista jänskätti nousta portaita, joilla maalimies istui vähän ylempänä.
Keskiviikkona Mahlalla oli jatkiksen viides kerta. Teemana oli ihmispurkkis. Mahla oli innoissaan ja täpinöissään. Sen mielestä nää hommat on ihan sikahauskoja, aivot lähtee vähän hitaammin käyntiin. Mutta oivallusta Mahlallakin tapahtui. Erittäin tyytyväinen olen siitä, että Mahla tekee nenällä töitä. Se ei hae ihmisiä silmällä, vaikka ihmispurkkista on treenattukin. Nyt se alkaa oivaltamaan, että hajun lähteenä voi olla ihminen ja se osaa kohdentaa ihmiseen. Tätä pitää toki paljon treenata vielä jatkossakin, mutta mun mielestäni meillä on nyt hyvä ajatus, mitä tehdään ja miten edetä ja hyvä alku. :)
Tuhkalla alkaa myös keväällä oma id-jatkis! Se ei alkeita tehnyt kuin mun kanssa, mutta ihan tosi siistiä päästä sen kanssa ohjattuihin treeneihin. Mä luulen, että jatkiksella on Tuhkalle hyvin paljon annettavaa.
Torstaina käytiin hallitreeneissä pienellä porukalla. Tuhka teki aksaa, perussarjaa ja taipumista sekä sujahteli putkeen. Se teki innostuneesti, hienosti ja keskittyneesti. Mä olin erittäin yllättynyt siitä, että Tuhka ei yhtään välittänyt muista treenaavista koirista. Halli on kooltaan pieni ja meidän perussarja oli noin metrin päässä kepeistä (samaan suuntaan) eikä pikkumies edes vilkaissut vaikka siinä vähän aikaa toinen koira treenasi keppejä! Aika huikeeta. Ehkä meillä on sittenkin toivoa toisten koirien suhteen. Tuhkis myös odotti kytkettynä tosi kivasti. Ainoa ongelma on se, että se matkii muita koiria. Jos muut koirat haukkuvat, sekin haukkuu.
Tuhkan kanssa aloitettiin harjoittelemaan myös keinun ääntä. Tuhka siis pelkää ja arkailee kaikkia erikoisia ääniä, joihin myös keinun pamahdus kuuluu. Näytin varmaan hyvältä, kun istuskelin keinun vieressä, oikealla kädellä paukuttelin keinua maahan, vasemmalla heittelin Tuhkalle namia ja itse seurasin samalla muiden koirien treenejä. Että niin rennosti otettiin. Kun Tuhka odotteli kytkettynä keinun lähellä, en reagoinut enkä välittänyt yhtään, että pikkukoira siellä vähän luimisteli, kun toiset koirat menivät keinua. Mä en välitä, Tuhkan on syytä siedättyä ääneen. Samoin kuin pahvilaatikoihin, saappaisiin ja mitä kaikkiea muuta epäilyttävää onkaan. :) Tuhka ei siis mene mitenkään toimintakyvyttömäksi tai paniikkiin vaan varoo ja perääntyy. Siksi mulla ei ole mitään syytä hysterisoida tai edes pätkääkään välittää asiasta. Ens kerralla mä aion paukuttaa keinua ihan muuten vaan syöttämättä nameja ja välittämättä täysin Tuhkasta.
Mahla treenasi vähän tokojuttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti