Me ollaan oltu toista viikkoa tekemättä mitään. Syy löytyy minusta ja siitä, että olen sairastanut. Parempi puolisko on vienyt koiria lenkille, joten siltä osin ne ovat kyllä saaneet tekemistä. Kotona ollaan kuitenkin vaan maattu kaikki kolme. Monena päivänä olen miettinyt, että tekisin vähän pientä esine-etsintää, mutta oma olo on kuitenkin ollut niin heikko, etten ole jaksanut vääntää itseäni ylös.
Viime viikolta mun onnekseni siirtyi id-jatkiskerta tälle viikolle. Tiistaina treenailtiin Elon pihalla ja jatkettiin siitä, mihin viimeksi ihmispurkkiksella jäätiin. En kirjaa treenejä ylös vaan ainoastaan pohdiskelen joitakin asioita.
Ilmaisu nousi tänään treeneissä esille. Meillä ei ole mihinkään opetettu erikseen ilmaisua ja oikeastaan edelleen olen sitä mieltä, etten mitään ilmaisuja haluaisi opettaa. Mun ihanne näissä hommissa olisi se, että koira tekee oman hommansa ja mä opin tulkitsemaan sitä. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä johtuen, että tilanteet eivät ole identtisiä toistensa kanssa ja mä haluan monipuolisen osaajan koirasta enkä tiettyjen tilanteiden hallitsijan. Opetettuja käytöksiä koira saattaa alkaa tarjota esimerkiksi väsyessään.
Esimerkiksi esineen ilmaisun opetuksessa tulee kysymys siitä, mikä on esine. Kuinka lähellä esinettä pitää olla? Entä jos koira ei pääse esineelle, pitääkö se ilmaista silti? Entä vahva hajujälki, penkki, jolla jäljentekijä on pysähtynyt ja kuluttanut aikaa? Mä pidän yhtä tärkeänä asiana osata lukea koirasta, että se on lähellä esinettä kuin että se ilmaisee esineen.
Toisaalta opetetulla käytöksellä saa hallittua ei-toivottuja koiran omia käytöksiä. Meillä esimerkiksi Mahlan ei-toivottua käytöstä on hyppiminen ihmisiä vasten, siis myös maalimiehen päälle hyppiminen. Hyppiminen on mahdollista kitkeä pois mielestäni helpoiten sillä, että tilalle opetetaan jonkin muu käytös. Mutta haluanko opettaa maalimiehen ilmaisun jotenkin tietyllä tavalla? Haukkumista, rullaa yms. en missään nimessä, se olisi hyvin epäkäytännöllistä kaupungissa. Mikä sitten olisi ilmaisu, joka toimii sekä liinassa tehtävässä etsinnässä että hakutyyppisessä etsinnässä? Itse asiassa ilmaisun opettamiselle tulee tarve vasta, kun koira katoaa ohjaajan näköpiiristä, koska silloin ohjaaja ei pysty tulkitsemaan koiraa.
Mä olen siinä mielessä ehdoton koirankouluttaja, että vaadin koiralta opetettuja asioita. Näin kuvittelisin tekeväni ilmaisunkin kanssa, jos sellaista opettaisin. Tämä tarkoittaa sitä, että ilmaisun olisi aina oltava ilmaisu riippumatta tilanteesta. Ja tilanteita on monenlaisia: ihmispurkkista, jäljen päässä oleva maalimies, metsässä kököttävä maalimies, raksaetsinnöissä, raunioilla...
Ei, en keksinyt vieläkään ratkaisua. Mennään siis kuten tähänkin asti, koiraa lukemalla. :) Asiat eivät ole yksinkertaisia, kun ei ole koesääntöjä, joiden takia opettaa asioita tietyllä tavalla. Tai edes ne koiralle eteentulevat tilanteet eivät ole samanlaisia treenistä toiseen. Mutta se juuri tästä tekee niin mielenkiintoista. Kokeillaan, onnistutaan, epäonnistutaan, opitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti