Tavoitteet ja suunnitelmat

Viime maanantaina istuttiin tunnistusjälkiporukan kanssa alas tarkoituksena suunnitella porukalla kevään treenaamista. Melkeinpä kaikki aktiivit olivatkin mukana. Yhteinen pohdinta kunkin tavoitteista, yleisistä tavoitteista, ylipäätään eri ihmisten mielipiteistä ja toiveista teki erittäin hyvää. Treeneissä me paljon puhutaan ja suunnitellaankin, mutta tällainen rauhassa kaikkien kuunteleminen teki erittäin hyvää.

Mitään konkreettista suunnitelmaa, että mitä milläkin viikolla harjoitellaan tai kuka treenit suunnittelee, ei tehty. Todettiin, että meillä on niin eri tasoisia koiria ja jokaisella on eri tarpeet, että mitään yhteistä suunnitelmaa on vaikea tehdä. Ja olenhan sen huomannut monesti itsekin, kuinka seuraavien treenien aihe vaihtuu, muuttuu tai jalostuu edellisten treenien perusteella. Joskus ajattelin, että keskitytään pehmeiden alustojen treeneihin ja ensimmäisen varsinaisen hurlumhein jälkeen totesin, että seuraavaa vastaavanlaista ei tehdä aikoihin. Treenien suunnittelu on niin koirasta kiinni.

Paljon hyvää me saatiin aikaiseksi ja uskon, että myös motivaation kasvatuksena kyseinen palaveri toimi oikein hyvin. Mä sain ideoita ja vahvistusta sille, mitä olen itse ajatellut. Aiemmin, kun olen Mahlan tavoitteita miettinyt ylipäätään tälle harrastukselle, on yksi kirkkaimmista tavoitteista ollut Mahlan keskittymiskyvyn ja rauhallisuuden kasvattaminen. Nyt mä oikeastaan en sano sitä enää ensimmäiseksi tavoitteeksi, koska siinä on menty niin hurjasti eteenpäin. Enää se ei ole niin häiritsevä ongelma. Nyt mä ajattelen tavoitteeksi oikeastaan kummankin kanssa saada monipuolinen etsijäkoira, joka selviytyy erilaisissa tilanteissa, häiriöissä ja ympäristöissä. Ja että mä opin lukemaan sitä.

Tuhkan kanssa kriittisempi lyhyemmän ajan suunnitelma on saada jälkityöskentelyyn lisää keskittymistä. Tuhkahan bongailee ympäristöä paljon. Tietysti sillä on teiniajat meneillään, joten muutaman kuukauden päästä sen tekeminen voi olla eri näköistä jo ihan aikuistumisenkin takia.

Mä vaan tulen kahden koiran probleemaan. Mahla tarvitsee häiriöllisiä keskustajälkiä ja Tuhka juuri päinvastaista eli jälkiä paikoissa, joissa ei ole ulkopuolista häiriötä (ihmisiä, koiria, liikennettä). Tämä tarkoittaa sitä, että samoissa treeneissä on vaikea saada kummallekin koiralle sellaista harjoitusta kuin haluaa.

Mä olen itse ajatellut nyt keväällä kokeilla myös treenien jaksottamista. Jaksottamista mä olen tehnyt muissa harrastuslajeissa ja purkkiratatreeneissä, mutta en oikeastaan jäljellä. Tarkoitan jaksottamisella sitä, että yhden viikon aikana tehdään useampi jälki, jossa voidaan vahvistaa esimerkiksi jotakin teemaa. Sen jälkeen pidetään jäljestä viikon parin tauko ennen seuraavaa jälkijaksoa. Se olisi mielestäni kokeilun arvoista ja mulle täysin mahdollista, koska mulla ei mitään sovittuja treenejä ole vaan hallitreenit yms. ovat hyvin satunnaisesti.