Mä olen monta kertaa ollut sitä mieltä, että Tuhkasta ei tule agilitykoiraa. No ei siitä kyllä sellaista sata lasissa menijää tule kuin Mahla, mutta mun luotto tuohon pikkueläimeen kasvaa oikeastaan treeni treeniltä (joita tänä vuonna takana hurjat kaksi kappaletta).
Mä olin alkuun sitä mieltä, että Tuhka on hidas. Onhan se, vaikka mitään ratasuorituksen keskinopeuden ennustetta on aivan mahdoton vielä sanoa. Kun tehtiin viime syksynä ekoja hyppytekniikkajuttuja, Tuhka oli hyvin hidas. Se selvästi joutui miettimään. Se ei siis ole synnynnäisesti mikään penaalin terävin kynä hyppäämisen suhteen. Takapäänsä se kyllä hallitsee ihan mukavasti.
Kuitenkin tämän vuoden puolella tehdyt hyppistreenit ovat osoittaneet, että sitä vauhtia alkaa tulla kuin pikkuinen ymmärtää, mistä on kyse. Eli varmuus tuo vauhtia. Putkiin se posottaa jo ihan mukavasti ja ennen kaikkea pikkukoiralla on erittäin kivaa. Niin kivaa, että muutkin koirat unohtuu.
Myös keinua pikkukoira oli pohdiskellut muutaman viikon aikana. Enää pamaus ei kuulostanut niin kamalalta kuin aiemmin ja se jopa pystyi koskemaan esteeseen. Keinu, jolla olemme treenanneet, on erinomainen treenikeinu siinä mielessä, että se pitää hirveän kovaa ääntä. Se pamahtaa oikein kunnolla ja se pitää kovaa ääntä ihan kääntyessäänkin ennen kun se pamahtaa alas.
Mitä Tuhkan kanssa on tehty?
- Hyppistreenejä: perussarjaa, kasvavaa, taipumista, laukanvaihtoa ja alastuloa
- Ohjausharjoitusta putkella: persjättö, takanaleikkaus, irtaantuminen, pimeät putkikulmat
- Keinun ääneen totuttelua
- Kiertämistä ollaan treenattu kotona ja metsässä, muttei vielä esteillä
Seuraavia projekteja kevään kuluessa:
- Hyppistreenejä: perussarjaa, kasvavaa, taipumista, hevosenkenkää, laukanvaihtoa, etäisyyden arviointia
- Ohjausharjoituksia putkella: putken päiden valintaa, haltuunotto, irtaantuminen
- Keinun ääneen totuttelua
Ehkä Tuhkasta tulee oikeasti sellainen ajatteleva ja osaava agilitykoira, mitä kovasti siitä yritän tehdä. Edes kokeilumielessä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti