tiistai 3. helmikuuta 2015

Meni hermot pikkukoiraan

Olen ennenkin kirjoittanut, että pikkukoira on erittäin erittäin kiinnostunut muista koirista. Tokotreeneissä se kyllä on treenannut vapaana, kunhan ei ihan iholle mennä muita koiria. Agilityssa se ei ollut viimeksi lainkaan kiinnostunut muista koirista. Mutta koiratapahtumissa, kadulla ja metsässä muut koirat ovat parasta mitä Tuhka tietää. Leikkikavereita.

Kaikki menee hyvin, jos mä bongaan vastaantulevan koiran ensin. Kadulla menee kaikki ok, jos siirryn itse sivuun, pysähdyn, namitan ja toinen koira menee rauhassa ohi. Muuten ei mikään mene hyvin vaan hihnanjatkeelta menee hermo.

Me lenkkeillään joka päivä kolme neljä lenkkiä taajamametsässä, jossa liikkuu paljon muita koiria. Jonkin aikaa ollaan liikuttu aika vapaasti, aamulla kuudelta metsässä ei ole porukkaa ja illalla ollaan otsalampun valossa liikkeellä, jolloin muutkin mahdolliset liikkujat nähdään ja päivällä ollaan onnistuttu jotenkin välttämään vastaantulijat. Paitsi tänään. Kaksi epäonnistunutta koirakohtaamista kolmesta. Epäonnistuneella tarkoitan sitä, että Tuhka meni toisen koiran luo. Ekassa toinen koira teki puolet hommasta ja tuli vapaana vastaan. Toisessa epäonnistuneessa olin lähellä Tuhkaa, mutta toinen koira tuli hyvin yllättäen pimeässä puskien takaa ja melkein törmäsi meihin. Siitä huolimatta ne ovat epäonnistuneita.

Tuhka muutenkin kulkee selvästi kauempana musta kuin Mahla, vaikka olen sitä palkinnut lähellä olemisesta. En näemmä tarpeeksi. Nyt mä teen sitä, että valitsen aina eri reitin kuin pikkukoira. Jos se menee liian kauas, vaihdan suuntaa kaikessa hiljaisuudessa. Se toimii ja ei toimi.

Harmituksen keskellä lenkillä päätin, että tämän kevään tavoite pikkukoiran kanssa on opetella ohittamaan toiset koirat. Mä olen kieltämättä vähän laiska, on niin kiva mennä vaan metsässä ja kiertää toiset koirat kaukaa. On kivempi pitää koiria vapaana kuin mennä kadulle ohittamaan ihmisiä ja koiria. Mutta pitäisi mennä harjoituksen vuoksi myös kadulle ja oppia olemaan välittämättä koirista. Se on tämän kevään projekti. Päätin myös, että kirjaan ohitusjuttuja tänne blogiin, jotta oikeasti toteutan suunnitelmaani enkä vaan pääse taas helpolla ja mene vain metsään.

Muutama yksinkertainen suunnitelma, jota mä lähden toteuttamaan. Nyt Tuhka on kärsinyt kennelyskästä, joten koiratapahtumiin ja treeneihin ei ole ollut asiaa, mutta kun aletaan päästä tästä eroon niin aktivoidutaan senkin suhteen.

1) Iltalenkki Hallilassa hihnassa kadulla metsässä vapaana kirmailun sijaan.
2) Hervantaan säännöllisesti hihnalenkille. Etenkin Ahvenisjärvellä on takuuvarmasti koiria.
3) Koiratapahtumiin harjoittelemaan ohituksia ja odottamista. Demarilla on usein agilitykisoja, Tallille, Koutsille...
4) Suolijärvelle voisi joskus lähteä pitkän liinan kanssa, jotta Tuhka ei ikinä pääse toisen koiran luo, vaikka säntäisikin. Iltapäivällä siellä on todennäköisesti ruuhkaista.
5) Facebookissa voisi kysellä satunnaisia ohitustreenailijoita.

Niin ja jotta pikkumies ei olisi kaikessa ihan surkea ja hankala niin ihmiset, lapset, lastenvaunut, pulkat, polkupyörät, potkulaudat, sauvakävelijät, hiihtäjät ja kaikki muut härvelit se ohittaa mallikelpoisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti