Ohitusharjoittelua

No niin, me ollaan aloitettu pikkukoiran kanssa tehostettu ohitusharjoittelu. Iltalenkit on tehty hihnassa Hallilassa ja joka ilta vastaan on tullut yhdestä neljään koiraa. Me ollaan saatu hyviä ohituksia aikaan. Tuhkaa kiinnostaa kovasti, mutta se tietää pienessä päässään, että pitäisi katsoa mua ja syödä namia. Ihan aina ei silti malta, vaikka kovasti yrittää.

Metsässäkin on mennyt melko hyvin. Kerran tuli koira vastaan siten, että Tuhka oli mun edellä vähän matkan päässä. Mä huusin sille ja lähdin toiseen suuntaan. En ole varma kävikö se katsomassa toista koiraa, mutta viimeksi kun sen näin, se oli paikallaan ja tosi nopeasti se oli mun perässäni, joten ehkä ei. Pari kertaa olen ottanut pikkukoirasta kopin, kun vapaana olevat koirat (jotka eivät myöskään ole olleet omistajansa hallinnassa) ovat tulleet lähelle. Itse asiassa yksi tällainen meidän perään lähtenyt koira kiinnosti Mahlaa itse asiassa paljon enemmän kuin Tuhkaa. Tuhka antoi jo koiran olla ja söi multa nameja, mutta Mahlan mielestä kukaan ei saa vapaana seurata meitä. Onneksi kuitenkin Mahla on helppo tapaus, joten pystyn keskittymään Tuhkan namittamiseen ja kiinniottamiseen ja Mahlan vaan käsken mukaani tai ohittamaan. Toki Mahlakin tasapuolisuuden vuoksi namia saa ja se osaa kyllä käyttää tilaisuutensa hyväkseen. :)

Käytiin myös kerran Hervannassa lenkillä. Montaa koiraa ei nähty, mutta muutama kuitenkin ja ainakin osa niistä ohitettiin hienosti. Oikeastaan muutaman metrin päässä olevat koirat ohitetaan kadulla hyvin, mutta kapealla jalkakäytävällä ei pysty malttamaan ja metsässä kaikki on leikkikavereita.

Mutta tämä on hyvä alku. Samalla voisi vähän keskittyä pikkumiehen hihnakäytökseen... :)

Hajutreeneissä ollaan keskitytty purkkikseen, josta on ollut taukoa hiukan ja siksi aloiteltiin ihan helpolla kolmen purkin peruserottelulla ja eri ikäisillä lähtö- ja kohdehajuilla. Mahlalla menee helppoihin juttuihin hermo (eli kierrokset nousee) ja pikkukoirakin oli hyvin vakuuttava, joten seuraavien treenien suunnitelmat on jo selvät ja vaihtelua on luvassa. Mä en päästä Mahlaa nykyisin radalle, jollei se malta keskittyä hajunotossa tai pyrkii lähtemään ilman lupaa. Se auttaa ja rauhoittaa Mahlaa. Tuhka on toistaiseksi niin rauhallinen, että sen kanssa ei tarvitse tätä kikkailua tehdä, mutta hajunottotilanne pidetään silti rauhallisena eikä opetellakaan mitään hätäilyä ja härväystä.

Teinipoika sai myös häiriöhajuksi juoksuisen nartun hajua. Ajattelin siedättää sitä koirien hajuihin purkkiksella niin se ehkä helpottaa niiden ihanien hajujen ohittamiseen myös jäljellä. Ainakaan tuohon juoksuisen hajuun se ei reagoinut oikeastaan mitenkään vaan teki hommia hienosti. Hyvä niin.