Päivityksiä

Meillä on parit hyppistreenit päivittämättä. Ensinnäkin viikko sitten tehtiin perussarjaa pohjalle kuudella esteellä, joka rauhoitti Tuhkaa toivotusti. Tehtiin myös pari kertaa samainen perussarja vinoilla hypyillä ja sekin meni mukavasti. Vähän Tuhka ajautuu perussarjalla lähelle hyppyjä, kun se saa ottaa vauhtia alle eli ei lähdetäkään siitä ihan ekalta esteeltä.

Toiseksi tehtiin korkeuden arviointia muistaakseni 30 cm -> 40 cm ja takaisin. Tässä kun ensimmäisten esteiden väli on lyhyempi ja viimeisen pidempi, Tuhka alkuun ponnisti taas kyllä oikeasta kohtaa vikalle hypylle, mutta otti sen nopeasti alas. Riman korkeutta se luki kuitenkin hyvin.

Eilen tehtiin vähän set pointia yhdellä tulohypyllä. Korkeudet 30, 35, 40, 45, 35, 30, 25 cm. Videolta katsottuna koira tekee hyvää duunia, mutta kuppi on liian lähellä. Tässä harjoituksessa kuppi saakin olla lähellä, ettei koira pyri tekemään pitkää hyppyä, mutta pitää sillä olla silti tilaa tulla kunnolla alas. Tuhka tuntuu käyttävän takapäätä vähän ehkä ylikin, koska sen takapuoli käy aika korkealla (toki tuo kippura häntä hämää tässä vähän). Seuraavalla kerralla tehdään set point pelkällä okserilla ja kuppi vähän kauempana.

Höntsättiin vähän putkella takanaleikkauksia. Vaan voisin jättää putkijututkin tauolle, jotta saan maltin pysymään hommassa mukana. Ja mäkö joskus sanoin, että Tuhka on sellainen rauhallinen aksakoira... No joo, eihän se nyt sillai täpöjä mee ja kaikkeensa anna, mutta kyllä se kulkee. ;)

Mun vetämä agilityn pohjataitokurssi päättyi ja alkeiskurssille on menossa hyviä koirakoita. Tehtiin vähän agilityjuttuja jo ja jälleen vahvistui se ajatus, että koiran oppimisen kannalta suurin hidaste ja häiriö on oikeasti se ohjaaja. Ohjaajan rooli on toki agilityssa äärimmäisen tärkeä, mutta mitä eleettömämpi ja äänettömämpi ohjaaja on, sitä paremmin koirat tekee töitä. Ja mitä oikea-aikaisempi ohjaaja on, sitä eleettömämpi ja äänettömämpi hän voi olla. Ja mitä itsevarmempi ja osaavampi koira, sitä nopeampi on koira. Ja mitä nopeampi on koira, sitä vaikeampi on ohjaajan olla oikea-aikainen. Että näin. Ei oo helppoa.

Ollaan hajuiltukin ihan mukavasti. Tuhka kohtasi viime viikolla yhden ison haasteen ja se on koirapuisto. Meidän tuore jälki meni koirapuiston ohi. Ja puistossa olikin mukava vilinä. Oli haastava alku jäljelle, mutta kun Tuhka löysi vähän avustettana pari esinettä, se pääsi jutun juonesta kiinni ja alkoi tehdä töitä. Ja sitten jälki helpottikin loppua kohti. Mahla sai samoissa treeneissä hyvän mielen hurlumhein ja oli vallan pätevä. Lauantaina tehtiin metsäjälkeä. Tuhkan ensimmäinen metsäjälki opetti mulle, että Tuhka ei ole Mahla. Se olikin vaikea. Mahla teki vajaan vuorokauden vanhan metsäjäljen ja se meni oikein hyvin. Kokemattomuus metsäjäljellä näkyi oikeastaan vasta hakkuuaukealla, jossa oli jäniksen papanoita. Mahla päätti ottaa välipalkkaa siinä. :)