Kirjoittelen jälkikäteen, mutta kirjoitan kuitenkin. Tämän viikon maanantaina treenailtiin Ylöjärvellä. Ja treenit olivat taas muistutus siitä, miksi tätä jaksaa treenata kerrasta toiseen. On noi koirat niin ilmiömäisiä hajueläimiä! Tässä luvassa lyhyt selostus molempien erittäin onnistuneista jäljistä.
Pari treeneihin tulevaa oli tehnyt jälkiä jo valmiiksi. Jäljet olivat kuitenkin aika tuoreita, noin kaksi tuntia vanhoja eli sen puoleen koirille helppoja. Lisäksi mä tiesin suurinpiirtein millaisia esineistä matkan varrella on ja kuinka paljon ja tiesin hyvin tarkkaan myös, missä jäljet kulkevat, joten lähtökohdat treenille oli helpot.
Tuhkalle olin suunnitellut aivan erilaista harjoitusta kuin mitä päädyttiin tekemään. Kun jaettiin valmiita jälkiä, päätin kuitenkin yrittää Tuhkan kanssa sille aivan liian vaikeaa jälkeä. Jäljelle oli jätetty kuitenkin runsaasti esineitä, joten uskalsin kokeilla sitä. Lisäksi jälki oli Tuhkalle aika pitkä, noin 230 m, kun se on useimmiten tehnyt korkeintaan sadan metrin pätkiä, kun sen keskittyminen ei ole kestänyt pidempiä.
Tuhka teki erittäin hyvää työtä. Se oikeasti nosti kaikki esineet, vaikka niitä oli laiteltu erikoisiinkin paikkoihin ajatellen, että joku kokeneempi koira tulee ajamaan jäljen ja haluttiin esineisiin haastetta. Mä en bongannut yhtään esinettä ennen Tuhkaa eli se toimi hyvin itsenäisesti ja eteni hyvin. Sen keskittyminen riitti vilkkaasti liikennöidyn kadun jalkakäytävälläkin.
Vaikeita paikkoja oli oikeastaan kaksi. Ensimmäinen oli, kun jäljentekijä oli kulkenut talon seinän ja pensaan välistä kivetyksellä. Tuhka ajoi jälkeä rotvallin reunaan asti, mutta se ei jotenkin rohjennut nousta talon seinustalle. Mä en antanut muita apuja kuin olin vain paikallani ja annoin Tuhkan yhä uudestaan ja uudestaan nostaa jälki ja ajaa samaan kohtaan rotvallin reunaan. Sitten kun se rohkaistui nousemaan seinustalle, palkkasin heti ja se jatkoi kyllä siitä hyvin eteenpäin. Toinen vaikea kohta oli siirtyä jalkakäytävältä toriaukion läpi. Siinäkin jouduin auttamaan niin, etten päästänyt koiraa kauas jäljeltä.
Mahlan jälki oli sinänsä sille simppeli, se alkoi suojatien ylityksellä, matkan varrella oli muutama kävelytien risteys ja liikenneympyrä. Pituutta jäljellä oli noin 360 m kartalta mitattuna. Mahla teki erinomaista työtä. Sen risteyskäyttäytyminen on vahvistunut niin, että mä osaan tulkita sitä koko ajan vain paremmin ja paremmin. Vaikka aina on helppo tulkita, kun tietää, missä jälki menee. :) Annoin Mahlan tehdä vapaasti töitä, roikuin liinan päässä ja menin perässä niin oikeaan kuin vääräänkin. Mahla tekee nykyisin hyvin musta riippumatonta työtä, vaikka tullessa tyhjistä pois, autan ja vahvistan sitä aina kun vaan tiedän, missä jälki oikeasti menee. Liikenneympyrässä suojatien ylitys oli vaikea. Siinä vähän autoin Mahlaa, kun se oli käynyt toteamassa muut suunnat tyhjiksi. Näin olisin auttanut, vaikken olisi tiennyt, missä jälki menee. Tien toisella puolella Mahla nappasi jäljestä kiinni ihan hyvin sitten taas. Eli Mahlalta oikein passeli suoritus.
Kun molemmat ajaa erittäin onnistuneesti jäljet, jotka eivät muuten olleet ihan helppoja niin jaksaa taas tehdä ihan perustreeniä ja kestää niitä vähän huonommin menneitä treenejä. Monesti tuntuu, että tehdään liian vaikeita juttuja eikä muisteta palata niihin, mitä jo osataan. Onneksi niiden harjoittelu on kuitenkin monipuolista eikä esimerkiksi pelkästään jäljen ajoa.
Tuhkan keskittymiskyky on kehittynyt hurjasti tämän talven aikana, mikä oli toki odotettavissakin, kun pentu kasvaa. Edelleenkin Tuhka on hyvin nuori, joten täytyy olla sille armollinen. Mahla on myös kehittynyt talven aikana etenkin risteysharjoituksissa. Tai voisiko sanoa, että mä olen oppinut luottamaan siihen enemmän ja osaan tulkita sitä paremmin. Edelleenkin saadaan harjoitella sitä, mutta suunta on ainakin parempaan.
Nyt loppukevään ja alkukesän treenisuunnitelmissa on etenkin alustanvaihtoihin keskittyminen ja maalimiehen löytäminen. Todennäköisesti juhannuksesta jää koirat loppukesäksi hajutreeneistä ansaitulle tauolle ja keskitytään muihin juttuihin silloin. Mutta sitä ennen on mulla muutama juttu odottamassa niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti