Valssailua

Meillä oli Tuhkan kanssa ensimmäiset oikeat aksatreenit. Ensimmäistä kertaa oltiin siis muiden opeissa. Kyseessä oli yksittäin ohjaustekniikkatreenit Demarilla. Menin mukaan, koska Mahlan kanssa kävimme Annen kerran kuussa valmennuksissa (rataharkat) ja nyt tänä keväänä alkoi ohjaustekniikkatreenit, joista siis voi ilmoittautua sellaiseen aiheeseen, mihin harjoitusta haluaa. Nyt treenin aiheena oli valssi.

Tuosta ratapiirroksesta puuttuu kaksi valssia, 4-5 ja 6-7. Valssihaaste siis heitettiin ohjaajalle, ei ole helppoa tehdä noin montaa valssia peräkkäin varsinkin kun rata on suunniteltu niin, että jollei valsseja tee ajoissa, ei ehdi seuraavaan valssiin. Että siinähän treenailtiin...

Eniten koko hommassa mua epäilytti Tuhka, joka ei ole koskaan tehnyt mitään ratatreeniä. Ohjausjuttuja ollaan tehty putkilla ja esteitä se on nähnyt vain hyppytekniikkajutuissa. Tuhkalle tämä ei ollut paras mahdollinen harjoitus, koska mä olin todellakin ruosteessa. Ei koiraa siitä saisi rangaista. No, otettiin sitten lyhyitä pätkiä ja Tuhkalle paljon palkkaa huolimatta siitä onnistuinko mä vai en.

Vaikein kohta oli ehdottomasti 3-4 välinen valssi ja tehdä se nimenomaan tarpeeksi ajoissa, jotta koiran sai kääntymään ennen 3-hyppyä, jotta sen on mahdollista päästä 4-hypylle. Seuraavankin valssin sai tehdä ajoissa ja painella kovaa jo suoralle, koska muuten valssi ennen putkea ei olisi mahdollinen. Eikä se meinannut ollakaan, en luottanut Tuhkaan niin paljon, että olisin uskaltanut jättää sen 4-hypylle. Myös putken jälkeen 7-hypyn jälkeistä valssia jouduttiin vähän hiomaan. Tuhkahan ei lue esteitä, kuten kokenut koira ja siksi mä oikeasti käyttää kroppaa. Ei siinä sitten mitään ongelmaa ollutkaan, kun sain hartiat ja jalat oikeaan suuntaan, mutta taas ajoitus oli se vaikein asia.

Mä tykkäsin treenistä ihan älyttömän paljon! Tuo oli juuri sitä itsensä haastamista, mitä mä agilityssa rakastan. Koska Tuhkan kanssa ei olla mitään tuollaista tehty, mulla oli kova tarve varmistaa sitä ja auttaa sitä. Aivan turhaa! Valssissa koiran ei tarvitse osata mitään, se on koiralle älyttömän helppoa, kun ohjaaja tietää, mitä tekee. Ja pikkukoira luki mun kroppaa erinomaisesti ja vastasi ohjaukseen hienosti. Voin vaan kuvitella, miten hienosti se kulkee, kun mä saan varmuutta omaan tekemiseeni.

Tämä oli siksikin hyvä harjoitus, että mä en saanut mahdollisuuttakaan pysyä omalla mukavuusalueella tai auttaa pikkukoiraa. Mun täytyy alusta alkaen opetella ohjaamaan kuvitellen, että mulla on 65 cm:n hyppyjä hyppäävä nopea maxikoira, jolloin jokaikisellä ponnistussuunnalla, nopeudella, laukkojen määrällä ja kaartella on väliä. Anne oli sitä mieltä, että Tuhkasta tulee helposti kääntyvä koira, joka ei juuri tee ylimääräistä. Niin mäkin luulen. 

Vaikka Tuhka oli valssitreenissä vähän hitaalla, se teki niin tiukat käännökset (toki rimat oli siinä 30 cm:ssä), että mulla oli oikeasti kiire. Mä en ole huolissani siitä, että Tuhka oli hitaanlainen. Niin mä toivoni olin menettänyt, kun tehtiin ekoja hyppistreenejäkin. Ja mikä vauhti sillä on nykyisin. Tuhka vaan on pohdiskelija, joka ajattelee ensin ja toimii vasta sitten. Kun toivottavasti päästään treenaan vähän useammin ja aloitellaan treenaamaan pikkuhiljaa myös näitä rataharjoituksia, Tuhka oppii, mistä on kysymys ja sen varmuuden kautta sille löytyy vauhti. Näin mä luulen ja uskon. Ja siksi mä mielummin pidän sillä maltin matkassa mukana nyt kun vielä voin enkä ala hetsaamaan sitä kierroksille. Mä jatkan sinnikkäästi mun valitsemaa linjaa ja katson, mitä siitä seuraa.