Paimennuskausi aloitettu

Viime viikonloppuna oltiin Porokoirakerhon järjestämällä paimennusleirillä Kuttukuussa. Nyt on paimentelut aloitettu tämän kesän osalta. Jatkosta en tosin tiedä, saas nähdä, missä ja koska jatketaan. Mä kun olen tosi kriittinen siitä, miten haluan koirieni kanssa paimentamisessa edetä eikä yksikään täällä lähistöllä oleva paimennuspaikka tarjoa niitä mahdollisuuksia... Ehkä ensi kesänä sitten otetaan omia maisemanhoitajia, joille kyllä tarvetta olisikin. :)

 

Tuhka seurailee lauman viimeisiä, sen katseen suunnasta on tulossa vielä pari lammasta, joita se odottaa leikatakseen niiden taakse.

Lauantaina mentiin ensin Tuhkan kanssa metsäpaimeneen. Mukana oli kolme muuta koiraa ja talon kaksi apukoiraa. Tuhka oli kiinnostunut lampaista, mutta sillä ei voima riittänyt töihin. Välillä se hakeutui muiden koirien luo, jotta sai niistä voimaa. Viimeisiä hitaita pikkukaritsoita se jäi aina odottelemaan ja "kuljettamaan". 

 

Tuhka huolehtii viimeisistä ja pienimmistä. <3

Metsässä vaihdettiin koiria niin, että Mahla pääsi tuomaan lampaita takaisin yhdessä toisen porokoiran ja apukoirien kanssa. Mahla oli sitä mieltä, että kun on muita tekemässä töitä, tehkööt. Yhdessä vaiheessa, kun siirrettiin metsässä hajallaan olevaa laumaa metsätielle ja kaikki me kolme ohjaajaa ja muut koirat paitsi Mahla oltiin jo tiellä, Mahla hoiti koko lauman metsästä tielle yksinään. Se siis tekee kyllä töitä ja osaa, mutta väistyy muiden koirien tieltä. Mä luulen, että Mahla on vähän arka metsässä sen takia, että se ei oikein osaa sosiaalista peliä toisten koirien kanssa. Se on paimentanut joka kesä yhdessä muiden koirien kanssa eikä se sinänsä ole ongelma, mutta se ei osaa olla luontevasti muiden koirien kanssa ja luulen, että siksi se jättää helposti työt muille.

Sunnuntaina oltiin koko päivä aidalla. Mahlan kanssa saatiin haastava tehtävä olla varikolla jakamassa ja siirtämässä lammasryhmiä aitauksiin. Mä olin aika pihalla itse siellä varikolla enkä osannut tukea ja auttaa Mahlaa riittävästi. Mahla olisi halunnut liikuttaa lampaita kovasti ja painaa päälle eikä olisi malttanut vaan pysyä paikallaan. Siksi se työnsi lampaita koko ajan mun päin ja ahtaissa tiloissa liikkuminen oli hankalaa ja porttien aukaiseminen välillä erittäin mielenkiintoista. Oman maun hommaan toi myös se, että varikot olivat talven jäljiltä sen verran huonossa kunnossa, että joistain häkeistä ja porteista lampaat pääsi karkaamaan. Juuri kun ne sai jonnekin, ne yhtäkkiä oli karannut jonnekin muualle.

Uusi lammasryhmä on otettu varikolta aitaan.

Ihan tosissamme siis saatiin tehdä töitä Mahlan kanssa! Vähän niitä myös kuljetettiin viereiseen aitaukseen tai haettiin muista aitauksista, joka sujui kyllä hyvin. Lampaat olivat kuitenkin erittäin nihkeitä liikkumaan. Sunnuntaina ne eivät olleet laiduntaneet ennen harjoittelua, joten niillä oli kova nälkä ja siksikin liikuttaminen oli vaikeaa. Jotenkin ryhmiin sattui myös aina joku erityisen hankala yksilö, että koirat saivat ihan tosissaan tehdä töitä. Talon apukoira saikin melkein koko ajan olla jollakin pellolla apuna. Mahlaakin se kävi pari kertaa auttamassa, kun Mahla alkoi ihan tosissaan väsyä.

 

Tässä haetaan lampaita viereisestä aidasta sillan kautta. Mahlan häntäkippura sieltä sillan toiselta puolelta pilkistää. Vaikka ryhmässä on yli kymmenen lammasta, kapealle sillalle ei muodostu ruuhkaa enkä mä jää jalkoihin.

Kyllä varikkotyöskentely muuttui sitten pikkuhiljaa järjestelmällisemmäksi ja helpommaksi, kun opin auttamaan ja tukemaan koiraa. Opin pitämään huolen siitä, että paikallaanolosta ei lähdetä painamaan elukoita eteenpäin ja opin tekemään koiralle tilaa mennä lampaiden ohi, vaikka lampaat kuinka olisivat painaneet. Mahla alkoi väsyä nopeasti.

Ihan lopuksi halusin tehdä vähän kuljettamista Mahlan kanssa. Mentiin hakemaan kauimmaisesta aitauksesta lampaat. No, niillä oli kova veto sillalle, jonka kautta päästään pieneen aitaan ja varikolle. Sillalle ne painoi ihan suorilta, pyöritettiin vähän isompaa ryhmää sitten pienessä aidassa niin Mahlakin sai vähän fiilistä, että se jotain osaa. Siinä se jaksoi vähän aikaa painostaa myös niitä nihkeimpiä lampaita ja sai niitä mukavasti kyllä liikkeelle. Otettiin siihen kuitenkin apukoira vähäksi aikaa myös mukaan, että saatiin Mahlalle hyvä fiilis.

Tuhkan kanssa oltiin myös pariin otteeseen pienessä aidassa. Lampaat olivat, harmi kyllä, liian nihkeitä sille. Tuhkan voima ei riitä niitä liikuttamaan. Saatiin apukoira Tuhkan kaveriksi ja sitten pikkukoirakin meni niin pätevänä ihan kuin sen ilmeestä voisi lukea, että "tässä me paimenkoirat paimennetaan yhdessä". Tuhka on herkkä ohjaukselle ja pysyi hyvin pienen lammasryhmän takana. Pysyi se ryhmän takana ilman apukoiran tukeakin, mutta se vaan ei saanut lampaita liikkeelle. Sinikka sanoi, että tuon koiran kanssa ei ohjaamisessa tarvitse ihmeitä tehdä, se ottaa hyvin pienet eleet vastaan. Ja kyllä, ohjaaminen lauman kiertämiseen ja tasapainottamiseen olivat hyvin minimaalisia, kun käännyttiin aina koiraa kohti ja "ohjattiin" tasapainottamaan.

Tuhkan apuna talon työkoira ja ihana 4,5 kk tuleva työkoira :)

Tuhkalla ei selvästi ole vielä suurta käsitystä siitä, että niitä eläimiä pitäisi liikuttaa, koska se ei edes yrittänyt löytää keinoja siihen. En ole kuitenkaan pikkukoirasta huolissani tuntiessani koiraani. Tuhka on rauhallinen ja hyvin harkitsevainen. Se tarvitsee monien asioiden ajattelemiseen aikaa. Nyt se sai hyvän kokemuksen ja uskon, että seuraavalla kerralla sen tekeminen voi jo näyttää erilaiselta, kun se on saanut mietiskellä kokemuksiaan.

Voi olla, että Tuhkaa auttaisi myös liikkuvaisemmat lampaat, jolloin se saisi itse kokea voivansa vaikuttaa eläimiin ja sitä kautta löytää itsestään voimaa. Tämä lähinnä siksi, että yleensä paimennuspaikoissa ei ole tarjolla apukoiraa harjoittelevan koiran tueksi, joten jos me yritetään kotisuunnalla paimentaa, täytyisi pyrkiä luomaan tilanne niin, että saadaan niitä onnistumisia.

"Näin me yhdessä paimennetaan".

Yleensä tavallisissa paimennuspaikoissa ei noin nihkeitä lampaita koirille anneta vaan valitaan paimennettaviksi ne helpoimmat yksilöt. Mä yritin varikolla kerran varovasti kysyä muilta, että jätänkö hankalan pässin varikolle ja heti mulle huudeltiin, että "ai sä meinaat siellä valikoida helpoimmat lampaat". En valikoinut, pässi lähti mukaan aitaan aiheuttamaan harmaita hiuksia niin ohjaajille kuin koirillekin... :) Olen kyllä toki samaa mieltä, että mitä heterogeenisempi ryhmä on, sitä enemmän koira joutuu töihin ja sitä enemmän se oppii lukemaan eläimiä (yksi ehdottomasti tärkeimmistä paimenkoiran taidoista). Sitä vaan itse haluaisi päästää koiran ja itsensä helpolla.

Tästä kuvasta välittyy mulle niin paljon se, mistä mun mielestäni paimennuksessa on kysymys. Tuhkan rauhallinen ja kuuliainen asenne välittyy sen koko olemuksesta, matalasta asennosta, korvista ja hännästä. Lampaiden elekieli kertoo niiden luottamuksesta paimentaviin koiriin (apukoira on myös siellä takana Tuhkan kanssa) ja rauhallisesta etenemisestä. Ja mikä erikoista, myös ohjaaja on rentona, luottaa koiriin ja antaa niiden työskennellä. :)

Erityisesti kuitenkin olen tyytyväinen Tuhkan asenteeseen lampaita kohtaan. Se on erittäin nätisti niiden kanssa ja muutenkaan se ei ole holtittomasti juoksenteleva. Se oli erinomaisesti kuulolla, keskittynyt ja kiinnostunut lampaista. Välillä se rauhoitteli itseään pysähtymällä tarkkailemaan tilannetta. Sitä ei tarvinnut komentaa mistään eikä, kuten aiemmin ohjaamisesta jo kerroinkin, ohjata kovasti. Tuhkan kanssa pääsi vain kehumaan hyvästä työstä. :)

Kyllä se tästä. Mahla pääsee toivottavasti tekemään töitä lehmien kanssa tänä kesänä ja jos homma kävisi hyvin, Tuhka voisi hengata mukana ja ottaa opikseen ilman vastuuta. Mahlalle mistään aidan kiertämisestä ei ole mitään iloa vaan se tarvitsisi työnomaisia tehtäviä. Tuhkan kanssa haluaisin jokusen kerran käydä kesän aikana paimenessa, vaikka ihan vaan helpoilla lampailla.