Tiistaina oli Tuhkalla id-jatkis. Harjoittelimme ihmispurkkirataa sisällä. Ryhmässä oli neljä koiraa, joista kaksi Tuhka mukaanlukien oli tehnyt aiemmin ihmispurkkista ja tässä se näkyi hyvin selvästi. Tuhka oli kaikessa rauhallisuudessaan erittäin taitava. Kolmannella kierroksella annoin vahingossa väärän henkilön lähtöhajun Tuhkalle ja kieltämättä näin jälkeenpäin muistellen, Tuhka oli epävarma. Tai siis se oli varmaan varma, mutta kun emäntä palkkasikin siitä, ketä oltiin etsitty aiemmin. No, Tuhka fiksuna koirana oli sitten välittämättä lähtöhajusta ja alkoi vain etsiä sitä, josta palkattiin. Harmittaa itseä ihan hirveästi, että näin pääsi käymään. Sellaista tämä harrastaminen kuitenkin on... Valitettavasti näitäkin sattuu ja sitten niitä ohjaajan virheitä korjaillaan. Tuhkan kanssa otettiin vielä viimeinen kierros pari toistoa oikealla lähtöhajulla ja oikealla maalimiehellä ja hienosti se sitä etsi. Ei siinä mitään.
"Korjaava" purkkirata tehtiin kotona keskiviikkona, koska halusin saada itselleni mielenrauhaa Tuhkan osaamisesta. Eikä se toki mihinkään ollut hävinnyt. Itsevarmasti ja vakuuttavasti se purkkista teki.
Joka tapauksessa me jäädään nyt hajujutuista kesätauolle. Jollei mitään erikoistreenejä ole tulossa, jatketaan elokuulla treenaamista. Mä olen erittäin tyytyväinen kuluneeseen kevääseen. Molempien koirien kanssa on menty kovasti eteenpäin.
Mahla on saanut varmuutta työhönsä erityisesti sen takia, että tyhjien "ilmaisut" ovat tulleet selkeämmiksi, koska olen niistä alkanut palkata sitä. Mahlan jäljestystyyli on suurpiirteinen, mutta se kykenee tarkentamaan tarvittaessa. Mikä se "tarvittaessa" sitten on? Se on tilanteesta riippuva ja sen määrää Mahla. Nyt muutamalla jäljellä, jonka olen halunnut Mahlan ajavan tarkkaan, se ei sitä oikein tee. Sillä on draivi mennä eteenpäin, ei nostella tai tarkentaa pienenpieniä esineitä. Se tekee vain vaadittavan ja on siksi niin hyvä vaihtelevissa olosuhteissa.
Tuhkan keskittymiskyky on kehittynyt ja se on saanut monella tavalla rohkeutta. Siitä mä olen erittäin tyytyväinen. Tuhka tekee kovasti töitä, mutta sillä ei ole vielä kokemusta ratkaista ongelmia ja tehdä päätöksiä. Tämän vuoksi myös mun on vaikea lukea ja tulkita sitä. Kun Tuhkalle saa varmuutta ja saa sen osoittamaan tyhjät tyhjiksi niin ai että siitä tulee hieno! :)
Mulla on paljon suunnitelmia syksyksi. Tässä oppii koko ajan asioita itse ja sitä, että mitä ja miten kannattaa treenata. Turha sitä on harmitella, että on tehnyt asioita niin kuin on tehnyt, aina mä olen tehnyt sen mukaan, mitä olen parhaaksi nähnyt, vaikka nyt näkisin asioita eri tavalla.
Hajutreenitauko alkoi ja tänään jatkettiin paimennuksella. Mentiin taas samaan lammaspaimennuspaikkaan kuin missä jo kertaalleen tänä kesänä kävimme. Molemmat koirat olivat nyt pellolla isolla (noin 15 lammasta) ryhmällä. Tuhkan kanssa ensin tehtiin poispäinajoa yhdessä ja sitten tasapainokuljetusta niin, että mä olin ryhmällä ja Tuhka liinassa kouluttajan kanssa tuli perässä. Tuhka oli nyt selvästi enemmän kartalla, mitä tehdään. Se ei keskittynyt jätösten syömiseen vaan lampaisiin tai muhun. Peruskuljetuksessa se olisi tullut mielellään mun luo. Muutamia käännöksiä kun tehtiin, se ei lähtenyt oma-aloitteisesti tasapainottamaan. Kun sitä yritin ohjata, se vain seisoi paikallaan ja katsoi mua. Sitten vähän ajan päästä se lähti liikkeelle tasapainottamaan. Sillä on kyllä tosi pitkät piuhat! Sen piti ensin saada ajatella, että miten tämän tilanteen ratkaisisi ja se toimi vasta sitten.
Mahlan kanssa tehtiin kuten suunnittelin viime kertaisen jälkeen. Eli ei hakuja, koska ne on liian vaikeita vaan harjoitellaan sitä pakoetäisyyden tunnistamista muuten. Alkuun homma sujui hyvin. Jätin Mahlan kauas odottamaan, menin ryhmälle ja päästin Mahlan tulemaan. Mahla pysyi riittävän kaukana ja peruskuljetus toimi ihan jees ainakin suoraan. Sitten Mahla alkoi väsyä ja se ei malttanut enää pysytellä rauhassa vaan alkoi taas ottaa vauhtia ja rikkoa ryhmän varsinkin, kun ne meni hankalaan paikkaan häkin ympärille. Otettiin ne sitten kerran vielä siitä häkin ympäriltä pois ja kuljetettiin ihan lyhyt pätkä ja tauolle.
Toinen kierros pidettiin hyvin lyhyenä, mutta Mahla toimi tosi hienosti! Se oli erittäin rauhallinen, tehtiin laitumen molemmissa päissä käännökset ja ne onnistuivat hyvin. Käännökset onnistuivat hyvin, kun Mahla ei rynnännyt kääntämään lampaita vaan se meni rauhallisesti ja liikesuunta niin, että se ei kääntynyt heti lampaiden perään jatkamaan vaan se pysyi kääntyneenä sivuttain lampaisiin nähden kunnes olimme lampaiden kanssa päässeet taas kauemmaksi. Itse asiassa näin lampaat päästivät Mahlan käännöksissä yllättävän lähelle (noin viiteenkin metriin) ilman, että ne olisivat lähteneet juoksemaan karkuun. Ne kääntyivät rauhallisesti, kun koirakin oli rauhallinen ja osasi antaa lampaille tilaa. Oikeasti tokalla kierroksella lampaat olivat koko ajan meillä hallinnassa, ne eivät kertaakaan menneet viittä metriä pidemmälle musta eikä munkaan tarvinnut karjua Mahlalle vaan pelkkä huomauttelu "nätisti" ja muutama pysäyttäminen riitti pitämään porukan kasassa. Mahla on kyllä hieno!
Noi on haastavia lampaita kuten jo viimeksi kerroin. Koira joutuu ihan todella tekemään töitä. Sen pitää ehdottomasti malttaa ja olla rauhallinen, pysyä tosi kaukana, mutta sen lisäksi se joutuu koko ajan tekemään töitä, että saa lampaat tulemaan mulle, koska noi lampaat eivät koe vetoa ihmiseen. Ei ihme, että Mahla on treenien jälkeen aivan puhki. Se on oikeasti joutunut tekemään töitä, vaikka se tekeminen oikeasti on parhaimmillaan silloin, kun koira näyttää vain lompsivan ryhmän perässä ja näyttää, ettei se tee mitään. Ja se siinä siisteintä onkin, kun saa itse kävellä eteenpäin, koira tulee perässä ja tekee vain sen, mitä on tarpeen. No sitä fiilistä ei ihan noiden lentävien lampaiden kanssa ole tullut, mutta oli se vika kierros aika siisti, kun ne lampaat pysyi koko ajan hallinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti