Tuhka paimentaa lehmiä

Menimme tänään Tuhkan kanssa viemään lehmiä (isän kolme lemmikkiä) laitumelle. En ole sitä aiemmin tehnyt, koska Tuhka on aidan takaakin jo jännittänyt isoja elukoita ja toisaalta Tuhkalla ei voima riittänyt Kuttukuun nihkeille lampaille, joten ajattelin, että Tuhka ei kuitenkaan saa lehmiä liikkeelle, joten turha edes yrittää kokeilla. Tuhka on kuitenkin kypsytellyt ajatuksiaan. Taas muistutus siitä, että sen kanssa ei tosissaan saa olla kiire minkään asian suhteen.

Kun isä oli päästänyt lehmät navetasta kujaan, jota pitkin ne menevät vähän matkaa navetan takana olevalle laitumelle, otin Tuhkan heti mukaan. Siinä pari lehmää olisi ollut hyvin kiinnostuneita Tuhkasta, mutta yhdessä ajettiin ne siitä portista laitumelle asti. Tuhka ei yhtään perääntynyt, mutta autoin sitä, jotta se saa tunteen, että kyllä me nää tästä saadaan eteenpäin. Laitumella sitten kuljetettiin lehmät poispäin ajaen toiseen päähän (ehkä vajaa sata metriä) niin, että siis me isän kanssa oltiin viimeisinä. Tuhka meni rohkeasti meidän edellä ja työnsi lehmiä eteenpäin. Yksi lehmä alkumatkasta kääntyi muutaman kerran Tuhkaa kohti, lähinnä uteliaana, ei uhkaavana, mutta Tuhka hoiti itse tilanteen ja sai lehmän kääntymään eteenpäin. Kerran se jopa otti äänen käyttöön ja komensi sillä Raakelin eteenpäin.

Laitumen toisesta päästä mennään kapeasta portista pienen epämääräisen välikön kautta sillasta toiselle laitumelle. Välikön toisella reunalla on pelkkä köysi ja yksi lehmä meni kurottelemaan sen yli heinää. Mä mietin, että Tuhkan ei varmaan kannata tuonne mennä, koska se kuitenkin pelästyttää sen lehmän niin, että se menee köydestä yli. Ennen kuin oikeastaan ehdin itse menemään tilanteeseen, Tuhka kiersi jo rauhakseltaan lehmän taa ja lehmä kääntyi pois heinikosta sillalle. Samaan aikaan toinen lehmä oli pysähtynyt syömään välikön toiselle puolen ja Tuhka lähti hakemaan sitä. Aivan "oikeaoppisesti" Tuhka kiersi lehmän takaa sen toiselle puolelle, jolla sai eläimen liikkeelle. Tuhka meni sillalle lehmien perässä ja siihen lopetettiin, kun lehmät oli saatu oikealle laitumelle.

Tuhka oli jotenkin ihan omassa elementissään, itsevarmana ja reippaana. Se toimi siinä mielessä aivan itsenäisesti, ettei se kääntynyt mua katselemaan, tullut hakemaan multa tukea tai mitään muuta. Kuulolla se oli koko ajan, mutta eipä siinä paljon tarvinnut kuin kehua sitä. Kakkaa se ei syönyt eikä tehnyt mitään muuta sijaistoimintaa vaan keskittyi täysin lehmiin. Mä en yrittänyt oikein mitenkään varsinaisesti vaikuttaa Tuhkan työskentelyyn, vaan se saikin tehdä itse hommia ja mietiskellä, että mitä ollaan tekemässä.

Mä olen hyvin yllättynyt, miten hyvin tämä meni. Meidän lehmät ovat kyllä tottuneet koiriin, mutta ei niitä juuri ole paimennettu. Lehmille reitti toiseen laitumeen on tuttu, mutta eivät ne sinne kuitenkaan itsestään kävele. Hyvä laidun aiheuttaa toki niillekin vedon ja ihmisen luo ne hakeutuvat mielellään.

Nyt kun olisi aikaa olla kotosalla ja viedä niitä useamminkin pellolle ja hakea takaisin navettaan niin saisi molemmat koirat vähän tehdä töitäkin. Mitään laidunta ympäri mä en ala lehmiä kuljettamaan, mutta siirtoja voidaan hyvinkin tehdä. Ja jos Tuhka jatkaa noin hyviä otteita lehmien kanssa niin miksen käyttäisi tilaisuutta hyödyksi. :)

Kuvat eivät ole ensimmäisestä paimennuksesta vaan otettu myöhemmiltä reissuilta.