Käytiin tänään katsastamassa meitä lähin kaikki rodut hyväksyvä paimennuspaikka. Tuhka sai nyt liukkaita lampaita pienessä aitauksessa. Ja niitä Tuhka kyllä sai liikkeelle ja sillä vähän ajatustakin oli. Harmi vaan, että lampaat olivat niin liukkaita, että siinä tilassa ei peruskuljetusta pystynyt edes harkitsemaan eli tehtiin periaatteessa poispäinajoa yhdessä. Ja lampaat kyllä lähtivät alta liiankin kanssa... Jos nyt toinen kerta tuonne mennään niin varmaan haluan liinassa isolle pellolle tekemään tasapainossa kuljettamista, jotta sen asenne ei muutu huonompaan suuntaan. Se riski noissa liikkuvissa lampaissa on, että tottakai ne kiihdyttää koiraa eri tavalla kuin nihkeämmät eläimet.
Mahla pääsi tekemään pellolle (aidattu noin hehtaarin kokoinen pelto, jossa pitkä nurmi) harjoitukset noin 15 lampaan ryhmällä. Tämäkin ryhmä oli erittäin liikkuvainen. Se ei luottanut koiriin eikä oikeastaan ihmiseenkään, mutta toisaalta ryhmällä ei ollut varsinaisia vetopaikkoja muuta kuin pyrkimys aidan lähelle, joten ne eivät jatkuvasti karanneet jonnekin.
Mahlan kanssa pyrin tekemään ensin niin, että se hakisi mulle ryhmän. No eihän se onnistunut alkuunkaan. Mahla haki ihan hyvin (joo liian pienellä hakukaarella mutta kuitenkin), se löysäsi paineen hyvin saatuaan käännettyä lampaat, mutta se työskenteli niin lähellä, ettei ollut mitään mahdollisuutta saada pidettyä lampaita hanskassa. Mä karjuin ääneni käheäksi, kun yritin saada tilanteen jotenkin hallintaan. Siis ei Mahla rumasti lampaita kohdellut, mutta ne vaan lähti aina käsistä pois.
Tokalla kierroksella lähdin tietoisesti tekemään peruskuljetusta ja unohdin ne haut, koska ne tuntuivat olevan Mahlalle liian vaikea pala. Jätin Mahlan riittävän kauas (monta kymmentä metriä tässä tapauksessa), menin itse ryhmälle ja annoin Mahlalle luvan tulla. Näin saatiin muutama hyvä vaikkakin lyhyt pätkä aikaiseksi. Ja kyllä, niitäkin lampaita voi kuljettaa normaalisti tasapainossa, kun koira vaan malttaa ja osaa lukea ryhmää. Kouluttaja oli nimittäin sanonut kunnianhimoiseksi mun tavoitetta kuljettaa lampaita tasapainossa, realistisempaa olisi kai ollut haetuttaa lampaat ja kun ne rynnivät ohjaajasta yli, lähettää koira toiselle puolelle hakemaan niitä, käskyttää ja ohjata.
Mä luulen, että me mennään tuonne toisenkin kerran. Ei Tuhkan takia kuten alunperin mentiin, mutta Mahla on selvästi valmis tähän haasteeseen. Jatketaan aloittamalla taas suoralla tasapainokuljetuksella ja siitä käännösten kautta Mahla toivottavasti oppii lukemaan eläimiä ja sitä kautta myös hauissa se oppii malttamaan. Mahla ei ole koskaan paimentanut noin herkillä lampailla vaan oikeastaan se on aina joutunut painimaan toisen ääripään kanssa eli niiden erittäin huonosti liikkuvien paimennettavien kanssa. Siksi olisi hyvä, että Mahla oppisi lukemaan noita herkkiäkin eläimiä. Monipuolisuus on tässäkin tärkeä asia.
Mutta joo, Tuhkan kanssa täytyy miettiä hirveän tarkkaan, että mitä tehdään, koska se on niin kokematon. Tuota pyörössä pyörimistä ei tehdä kuin korkeintaan yksi kierros ja sitten kyllä täytyy päästä pellolle oppimaan niitä luonnollisia pakoetäisyyksiä, kun on tilaa ympärillä ja tasapainoon hakeutumista. Edelleenkin mun ajatus paimennuskoulutuksesta on se, että tekemällä ja työn kautta opitaan, ei teennäisillä aidassa pyörimisillä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti